Edellä kuvattuja miesten omituisuuksia on usein selitetty koulukokemuksilla. Koulu on monien tutkimustenkin mukaan rakennettu paljolti kilttien tyttöjen ehdoilla, ja siellä pärjää paremmin, kun istuu selkä suorana, viittaa kiltisti ja vastaa kun kysytään. Käsillä tekemään ja myös oppimaan luonnostaan taipuvaiset pojat sen sijaan menestyvät keskimääräistä heikommin etenkin luku- ja kieliaineissa, ja koulupudokkaista ja erityisoppilaista suurin osa on poikia.
Miehillä siis painottuvat negatiiviset koulukokemukset hieman enemmän, ja niillä on varmasti vaikutusta myös aikuisiällä tehtäviin osallistumispäätöksiin. Ja vaikka karttakepin pelko ei olisikaan enää konkreettinen, valitsee mies mieluummin itseopiskelun kuin kurssin, jos jotain on tarvetta opiskella. Nöyryytyksen pelko voi katkaista lupaavankin opintien.
Miehille on myös jostain kasvatus- tai kasvuprosessin häiriöistä johtuen iskostunut päähän ajatus siitä, että miehen pitää osata ja pystyä, esimerkiksi elättämään perheensä, tekemään työnsä ja kokoamaan sen Ikean huonekalun. Miehisyyteen jotenkin liittyy osaamisen julkikuvan ylläpito, jolloin opiskelu voi olla jopa häpeä. Oman osaamattomuuden tunnustaminen voi olla siten kova paikka. Kukapa mestarin rooliin tottunut haluaisi olla taas oppipoika ja ottaa neuvoja vastaan.
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti