Tutkimusten mukaan passiivisille aikuisille on ominaista, että he suhtautuvat koulutukseen välineellisesti. Koulutus itsessään ei siis kiinnosta, vaan se mahdollinen hyöty, mitä kurssin suorittamalla saa. Aikuiskoulutukseen osallistutaan joskus vain pakon edessä työpaikan säilyttämiseksi tai jonkun todistuksen hankkimisen vuoksi. Aktiivisemmille sen sijaan koulutuksella on itseisarvoisempi merkitys, eli ryhmässä opiskelun mukavuus ja oppimisen ja oivalluksen ilo itsessään motivoivat opintojen jatkamista. Tutkimusten mukaan juuri kiinnostus opittavaa asiaa kohtaan ja ryhmässä oppimisen ilo sinänsä ovat vapaan sivistystyön opintoihin osallistumisen päämotiivit.
Välineellisesti opintoihin suhtautuville miehille kansalaisopisto tuntuisi sen sijaan olevan vieras ympäristö, silla sen opintotarjonta harvoin sisältää selkeää välineellistä hyötyä tarjoavia kursseja. Poikkeuksen muodostavat eräät todistuksen tai pätevyyden tuottavat kurssit, kuten esimerkiksi saaristolaivurikurssit (hieno diplomi).
Eräässä vähän koulutettujen miesten opiskelumotivaatiota arvioivassa tutkimuksessamme kävi ilmi, että usein ammatti (esim. rakennusala) on valittu sillä perusteella, ettei siinä tarvitse enää ammattikoulutuksen jälkeen opiskella. Oppimiskulttuuri tietyillä miehisillä aloilla myös tukee työssä tekemällä oppimista ja oppipoika – mestari –tyyppisiä osaamisen siirtomalleja, jolloin kurssimuotoiseen koulutukseen motivointi voi olla vaikeaa.
Miesten ja naisten opiskelumotiivit mielletään yleisesti erilaisiksi. Kun naisilla korostuvat pehmeämmät, itsensä kehittämiseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät motiivit, on miesten opiskelu enemmän uraan ja välineellisiin tavoitteisiin liittyvää. Kansalaisopisto tarjoaa siten luontevammin naisten opiskelumotiiveihin soveltuvan kanavan.
Jotain selitysvoimaa täytyy olla myös sillä miesten omituisuudella, joka pompahtaa esiin Ikeassa käynnin tai lomamatkan yhteydessä. Mieshän ei lue ohjeita, muuten kuin pakon edessä, ja neuvoa ei kysytä, vaikka on jo eksytty. Asiasta en ole nähnyt toisaalta tieteellistä tutkimusta, mutta jotain perää tässä kaikkien tuntemassa ilmiössä on, ja sen on pakko heijastua siihen, ettei mies koe koulutukseen osallistumista ratkaisukeinona millekään käytännön haasteelle. Tilastot tukevat johtopäätöstä varsin hyvin: miehet opiskelevat asioita useammin itse, kun taas naiset hakeutuvat hanakammin organisoituun koulutukseen.
Mielenkiintoinen ilmiö on naisten opintoparveilu. Naisilla opiskelupäätös esim. työpaikalla on usein kollektiivinen, ryhmän yhteinen, ja siitä keskustellaan avoimesti sekä työkavereiden että koulutusneuvojien kanssa saman tien, esimerkiksi infotilaisuuden yhteydessä. Miehillä koulutuspäätös on kuitenkin yksilöllinen, eikä siitä keskustella aina edes läheisten kanssa. Kavereista puhumattakaan, moni mies jopa opiskelee salaa, kun ei kehtaa paljastaa miesporukassa käyvänsä torstaisin opiskelemassa Italian ruokakulttuurin ja kielen alkeita.
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti