Pointti 2012

HYVÄ KELLO KAUAS KUULUU - VAI KUULUUKO SITTENKÄÄN?

2011-11-29T12:56:00.001+02:00

Arvoisa lukijamme. Selaat juuri nyt Joensuun seudun kansalaisopiston ensimmäisen asiakaslehden verkkoversiota. Paperiversion lähtökohtana on esitellä kevään 2012 kurssitarjontaamme ja tuoda esille opistotoiminnalle keskeisiä ja ajankohtaisia asioita. Unohtamatta opiston toiminnassa mukana olevia henkilöitä. Tämä verkkoversio sisältää asiakaslehden jutut ja haastattelut.

Uusi asiakaslehtemme on tärkeä osa uudistuvassa ja monipuolistuvassa tiedotustyössämme. Me täällä opistossa panostamme vahvasti omaan työhömme ja kurssiemme opetuksen ja sisältöjen suunnitteluun ja tasoon. Olemme kuitenkin usein todenneet, että tieto ja viesti toiminnastamme eivät aina riittävästi tavoita ihmisiä. Pyrimme jatkossa yhä tehostuvaan tiedottamiseen ja vastaamaan entistä paremmin tämän päivän ihmisten ja yhteiskunnan kysyntää ja tarpeita.

Ensimmäisen asiakaslehtemme kautta haluamme lähestyä teitä kaikkia. Erityisesti teitä, jotka ette vielä ole löytäneet tietä opistoomme ja sen tarjoamille mielenkiintoisille kursseille. Katseemme kääntyvät teihin miehet!

Opistomme kurssit on pyritty suunnittelemaan maantieteellisesti katsottuna tasapuolisesti kysynnän mukaan, joskin monille kursseille opiskelijat saapuvat sujuvasti kuntarajoja ylittäen. Tässä toteutuu eräs seutuopiston keskeisistä periaatteista. Useimmat kurssit ovat suunnattuja kaikille opiskelijoille ikään tai sukupuoleen katsomatta. Kurssitarjonnastamme löytyy myös ryhmiä, jotka ovat räätälöityjä ajatellen joko naisia tai miehiä. Tällaisia kursseja on ainakin liikunnan ja musiikin ainealueilla. Enkä kyllä ainakaan tällä istumalla muista omalta ainealueeltani yhtään kertaa, jolloin vaikkapa naiskuoroon olisi ollut tarjolla muhkea miesääni tai mieskuoroon heleä naisääni, vaikkakin ajatuksena näiden rajojen rikkominen tuntuisi ihan mukavalta.

Hyvät Herrat, nyt on sopiva hetki ylittää kynnys ja löytää uusi harrastus ja tapa kehittää itseään. Uskallan luvata, että opiskelu mukavassa ryhmässä hyvien kurssikavereiden kanssa tuo monin tavoin sisältöä arkipäivään ja elämään.

On hyvä muistaa, että opiskelu kansalaisopistossa on täysin vapaaehtoista. Juuri tämä vapaus luo uuden oppimiselle ja harrastamiselle erinomaisen lähtökohdan ja pohjan. Opiskelua ja harrastamista itseään ja elämää varten. Ei kokeita tai kurssitutkintoja varten, ellei itse sitä niin halua. Oma vapaus ja omat tavoitteet.

Siinä on se POINTTI!
Markku Könttä on Joensuun seudun kansalaisopiston musiikin suunnittelijaopettaja ja viestintäryhmän puheenjohtaja

Mikä on opettajien sukupuolijakauma?

2011-11-29T12:52:00.001+02:00

Lukuvuonna 2010-2011 Joensuun seudun kansalaisopistossa opettaneesta 274 henkilöstä

30% oli miehiä
70% oli naisia

Ирина Хяюринен

2011-11-13T15:05:00.000+02:00

Здравствуйте, дорогой читатель!

Меня зовут Хяюринен Ирина, мне 47 лет. Я работаю инструктором по фитнесу в Кансалайсописто города Йоенсуу с 2005 года. Я родилась в Новгородской области. Во времена моего детства, в том месте где я родилась, была развита художественная самодеятельность в которой я принимала активное участие. Мне очень нравилось петь, но особенно танцевать до такой степени, что рассказывала многим односельчанам о том, что когда вырасту большой, буду баллериной или профессиональной танцовщицей, никто не верил.

Жизнь обернулась совсем по другому. В городе Ленинграде получила профессионально-техническое а затем высшее образование по производству пластмасс в химической промышленности. По специальности отработала 6 лет аппаратчиком и 3 года инженером. В свободное от работы время ходила на занятия по шейпингу и аэробике, что доставляло мне огромное удовольствие.

В 1992 году вышла замуж за гражданина Финляндии и переехала на постоянное место жительства в город Йонсуу.В 1993 году родился старший сын, а в 1994 младший. Находясь в отпуске по уходу за детьми, проводила у себя дома шейпинги для русских мам, с которыми познакомилась по приезде в Хаммаслахти. Пять лет провела с детьми дома, затем пошла на языковые курсы. По окончании курсов, нашла работу в химической промышленности, но она оказалась не интересной, не творческой. Много творчества было не надо измерять, шлифовать и упаковывать, эго страдало. Раз в неделю посещала занятия по фитнесу, чтобы как-то развеятся.

На одном из осенних занятий преподаватель спросил, что хочет ли кто пойти весной на курсы по преподаванию фитнеса. Из всей группы я одна подняла руку. Но всё оказалось сложнее. В Нииттюлахти инструктор по аэробике ушла в декретный отпуск и мне, минуя курсов, предложили освободившуюся вакансию, ссылаясь на то что я рассказывала, как проводила занятия по шейпингу в отпуске по уходу за детьми. Я согласилась. Набрала в библиотеке видеокассет, подключила свою фантазию и придумала программу, которую со стучащим сердцем и потряхивающим телом воплотила в действительность и всё получилось. Страха было столько, что решила отказаться от следующего занятия, но отступать было не куда. Так потихоньку привыкла к новой роли.

На рубеже 39 лет задумалась о смысле жизни, оставила работу и пошла учиться в физкультурное училище города Йоенсуу на инструктора по фитнесу для людей с ограниченными способностями, имеется в виду пенсионеры по возрасту и здоровью а так же физически и умственно проблемные дети. Учась в училище, получила базовые навыки для преподавания различных течений фитнеса.

По окончании училища нашла работу в Кансалаисописто города Йонсуу. За 6 лет работы в описто, получила квалификацию по преподаванию Пилатеса, латино- американских танцев, зумбы кроме этого веду часы по тренажорам, растяжке, аэробике, интенсивной аэробике, шейпингу, шейпингу со спортивным инвентарём, балансу. В неделю получаетса около 30 часов. Работа интересная, творческая и ответственная, хорошо спланированная. Например, моя рабочая неделя: понедельник- город; вторник- Ряяккюля- Ниеминен; среда- Киихтелюс-Хейняваара; четверг- город и хаммаслахти; пятница- Хаммаслахти; воскресенье- город.

И теперь по прошедствии многих лет, я понимаю, что во мне не умерла та маленькая танцовщица из моего детства.

ПС. Из перечня предлагаемых курсов Кансалаисописто, выбрала, если бы оказалась в роли ученицы, курсы по английскому для ума и по йоге для души и тела. Желаю всем удачи!

Opettajat ovat usein omasta kunnasta

2011-11-13T14:58:00.001+02:00

Syksyllä 2011 opetti Joensuun seudun kansalaisopistossa 274 opettajaa.

Toiminta-alueelta:

Joensuu 141 hlöä
Kontiolahti 35 hlöä
Liperi 19 hlöä
Pyhäselkä 16 hlöä
Outokumpu 14 hlöä
Eno 13 hlöä
Polvijärvi 10 hlöä
Tuupovaara 7 hlöä
Kiihtelysvaara 2 hlöä

Yhteensä: 257 hlöä

Ja sitten toiminta-alueemme ulkopuolelta:

Ilomantsi 3 hlöä
Rääkkylä 2 hlöä
Jyväskylä 2 hlöä
Tuusniemi 1 hlö
Kuopio 1 hlö
Valtimo 1 hlö
Kitee 1 hlö
Tohmajärvi 1 hlö
Parikkala 1 hlö
Pirkkala 1 hlö
Helsinki 1 hlö
Oulu 1 hlö
Sevilla 1 hlö

Yhteensä: 17 hlöä

Monikulttuurisuus näkyy kansalaisopiston opettaja- ja opiskelijakunnassa

2011-11-13T14:45:00.001+02:00

Monikulttuurisuus näkyy opettaja- ja opiskelijakunnassa

Ulkomaalaistaustaiset opettajat opistossa syksyllä 2011:

Ulkomaalaistaustaisia opettajia 12 %.
Kansallisuudet: Venäjä, Intia, Italia, Saksa, Taiwan, Unkari, Marokko, Turkki, Espanja, USA, Thaimaa, Kiina, Puola.
Liikunta ja tanssi: 4, kielet: 17, kotitalous: 1, musiikki: 3, taide 2

Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat opistossa syksyllä 2011:

Ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita ei tilastoida. Heitä on väh. 1,4 %, joka on Joensuun suomi vieraana kielenä opiskelijoiden osuus koko toimialueen ilmoittautuneista. (Vrt. Joensuussa pysyvästi asuvien maahanmuuttajien osuus asukasluvusta 0,17 % )

Vapaa-ajantyönsankarit: Mikko Heikkinen

2011-11-13T14:41:00.001+02:00

Joensuun seudun kansalaisopistossa toimi syksyllä 2011 peräti 919 kurssia 160 eri opetuspisteessä. Opettajia, tuntiopettajia sekä päätoimisia toimi opetustyössä syyskaudella yhteensä 274 henkilöä. Opistomme iloksi monet tuntiopettajistamme ovat toimineet opistotyössä jo useiden vuosien jopa vuosikymmentenkin ajan. Monille opettajistamme kansalaisopisto tarjoaa myös päätoimisen työn. Nämä opettajat uurastavat kymmeniä tunteja viikossa, jotta opisto pystyy tarjoamaan monipuoliset ja tasokkaat opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet koko laajan seudullisen opistomme toiminta-alueella.

Tässä haastattelussa pääsemme tutustumaan kahden eri ainealueen opettajiin, jotka omilla toiminta-alueillaan kohtaavat viikoittain hyvinkin erilaisia ryhmiä ja suuria opiskelijamääriä seudun eri opetuspisteissä.

1. Kuka olet ja mistä tulet?
2. Oma historiasi opistotyössä. Miten päädyit meille?
3. Millainen on työviikkosi?
4. Mieleen painuneita sattumuksia kansalaisopistossa tekemäsi opetuksen varrelta?
5. Miten koet työsi?
6. Mitä sellaista haluaisit kertoa työstäsi, jota ei vielä varmasti tiedetä?
7. Jos tulisit opiskelijaksi kansalaisopistoon, mille kurssille tulisit?

Mikko Heikkinen

1. Olen Mikko Heikkinen ja asun nykyisin Kontiolahdella Lehmossa. Olen opiskellut yksinlaulua vuodesta 1996 lukuisilla eri opettajilla. Opiskelin Joensuun Konservatorion ammattilinjalla pääaineena laulu. Kansalaisopistossa opiskelin yksinlaulua vuosina 2000–2004 Markku Köntän johdolla. Lisäksi toimin muutaman vuoden musiikkialan monitoimiyrittäjänä, jolloin toimenkuvaani kuuluivat erilaiset äänentoisto- ja valotekniikan työt sekä laulajan- ja muusikontyöt.

2. Joensuun seudun kansalaisopistossa työskentelyni musiikintuntiopettajana aloitin tammikuussa 2011, kun Markku Könttä otti yhteyttä ja kysyi mahdollisuuttani tulla töihin kansalaisopistoon. Vastaukseni oli myönteinen enkä ole päivääkään katunut sitä päätöstäni.

3. Maanantaisin opetan yksinlaulua ja karaokeryhmää Ylämyllyllä Liperissä.
Tiistaipäivät kuluvatkin sitten Enossa ja Kontiolahdella, jossa opetan yksinlaulua.
Keskiviikkoisin suuntaan Polvijärvelle, jossa opetan myös yksinlaulua ja karaokea, kuten myös sitten torstaisin Outokummussa. Perjantaisin opetan yksinlaulua sekä Kontiolahdella että Joensuussa. Opetuspaikkoja ja opetustiloja viikon aikana minulla on todella useita. Tämä tuo osaltaan työhöni myös vaihtelua, mutta usein myös mitä erilaisimpia järjestelyjä.

4. Jokaisessa päivässä on monesti mieleenpainuvia kokemuksia, kun huomaa oppilaiden kehityksen ja harrastukseen syttyneen kipinän. Se antaa myös opettajalle voimia työn tekoon ja kehittymiseen työssään. Kun näkee opiskelijansa oppineen jotain uutta tai löytäneensä vaikkapa sopivan laulun ohjelmistoonsa on molemminpuolinen tyytyväisyys monesti käsinkosketeltavaa.

5. Työni kansalaisopistossa on monipuolista ja haastavaa, välillä raskastakin, mutta useimmiten palkitsevaa. Oppilaiden vaihtuminen ja eri työpisteet tekevät työstä mielekästä ja tämänhetkinen työni on kuin unelmieni täyttymys. Olen tehnyt monenlaista musiikin parissa tapahtuvaa työtä, mutta usein niissä töissä työajat ovat öisin ja työmatkat Pohjois-Karjalasta suhteettoman pitkiä. Muistan usein lähteneeni keikalle esim. Helsinkiin aamupäivällä ja palanneeni sieltä seuraavana aamuna. Se on pidemmän päälle raskasta työtä.

6. En tiedä tiedetäänkö ja huomataanko, mutta käytän runsaasti aikaa tuntieni suunnitteluun ja mietin usein opiskelijoitteni lähtökohtia ja niitä oppeja, joita kullekin haluaisin jakaa. Seuraan tästäkin syystä paljon mitä musiikkielämässä meillä ja muualla tapahtuu.

7. En nimeäisi yhtään kurssia erikseen, mutta osallistuisin mielelläni kurssille, jossa opetus on monipuolista aiheeseen liittyen sekä monentasoiset opiskelijat huomioonottavaa. Tällaisia kursseja varmasti seutuopistosta löytyykin paljon. Siinä myös ajateltavaa itsellenikin seutuopiston opettajana.

Vapaa-ajantyönsankarit: Irina Häyrinen

2011-11-13T14:32:00.002+02:00

Joensuun seudun kansalaisopistossa toimi syksyllä 2011 peräti 919 kurssia 160 eri opetuspisteessä. Opettajia, tuntiopettajia sekä päätoimisia toimi opetustyössä syyskaudella yhteensä 274 henkilöä. Opistomme iloksi monet tuntiopettajistamme ovat toimineet opistotyössä jo useiden vuosien jopa vuosikymmentenkin ajan. Monille opettajistamme kansalaisopisto tarjoaa myös päätoimisen työn. Nämä opettajat uurastavat kymmeniä tunteja viikossa, jotta opisto pystyy tarjoamaan monipuoliset ja tasokkaat opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet koko laajan seudullisen opistomme toiminta-alueella.

Tässä haastattelussa pääsemme tutustumaan kahden eri ainealueen opettajiin, jotka omilla toiminta-alueillaan kohtaavat viikoittain hyvinkin erilaisia ryhmiä ja suuria opiskelijamääriä seudun eri opetuspisteissä.

1.     Kuka olet ja mistä tulet?
2.     Oma historiasi opistotyössä. Miten päädyit meille?
3.     Millainen on työviikkosi?
4.     Mieleen painuneita sattumuksia kansalaisopistossa tekemäsi opetuksen varrelta?
5.     Miten koet työsi?
6.     Mitä sellaista haluaisit kertoa työstäsi, jota ei vielä varmasti tiedetä?
7.     Jos tulisit opiskelijaksi kansalaisopistoon, mille kurssille tulisit?

Irina Häyrinen

1.     Olen Irina Häyrinen, Hammaslahdesta, 47 -vuotias kansalaisopiston liikunnan tuntiopettaja. Tulin Suomeen Venäjältä vuonna 1992. Minulla on suomalainen mies ja 2 aikuista lasta.

Minulla on Pietarista muovi-insinöörikoulutus, jota opiskelin 6 vuotta.

2.     Olen liikkunut pienestä asti, pitänyt yleisurheilusta, juossut ja hypännyt pituutta hyvin, joskus kilpaillutkin. Aloin parikymppisenä harrastaa Pietarissa aerobiciä ja kävin säännöllisesti kerran viikossa tunnilla monta vuotta ja tykkäsin lajista paljon. Tulin suomeen ummikkona sekä tulin raskaaksi heti Suomeen tulon jälkeen, ajattelin että haluan löytää jonkin paikan jossa käydä jumpassa. Meillä Hammaslahdessa oli ylä-asteella Maijan ohjaama tunti.. Kävin iltaisin lenkillä ja näin kun yläasteella ihmiset liikkuu. Kävin aina illalla katsomassa ovesta sisään mitä siellä tapahtuu, mutta rohkaistuin vasta useamman vuoden päästä. Siitä lähtien aloin käydä Maijan tunneilla. Silloin 90-luvulla oli vielä vanhanaikaista ja lapset sai tulla mukaan tunneille. Pojat leikkivät siellä jossain nurkassa ja minä jumppasin ja voimistelin. Olen tosi kiitollinen siellä Hammaslahdessa kaikille, jotka ovat päästäneet minut lasten kanssa voimistelemaan. Mieheni oli aina reissussa ja minulla ei ollut sukulaisia täällä suomessa. Minun oli aina pakko ottaa lapset mukaan.

Kuitenkin kävi niin, että yksi Niittylahden ohjaaja jäi äitiyslomalle ja Pirjo, Pyhäselän naisjaostolla puheenjohtaja sanoi, että sinä aloitat nyt keväällä ohjaamaan Niittylahdessa kuntojumppaa. Minä kysyin, että mitenkä minä lähden ohjaamaan kuntojumppaa kun minulla ei ole minkään näköistä koulutusta! Pirjo sanoi, että kerran sinä siellä kotona olet naisille ohjannut ja kyllä sinä ohjaat Niittylahdessakin. Minä menin kirjastoon ja otin sieltä kaikennäköisiä videoita ja minä ihmettelin sitä mitenkä ohjaajat osaavat puhua ennen liikettä, että ihmiset ovat valmiita seuraavaa liikettä tekemään. Kielikin oli vielä tosi korkea kynnys. Ensimmäisen kerran jälkeen tuntui että ohjaaminen ei ole minun juttu. Minua niin jännitti ja jotenkin oli paha olo ja ajattelin, että minun ohjelma oli niin surkea tai joku tämmöinen… en tiedä. Minä soitin Pirjolle ja sanoin, että minä lopetan tähän. Hän sanoi, että et sinä lopeta. Sinä kyllä jatkat. Kysyin, että kykenenkö minä tähän? Ja hän sanoi, että kykenet. Ja siitä se sitten alkoi... Vuonna 2004 kun minun teollisuusura loppui ja olin 39 -vuotias, mietin onko tämä se työ mitä minun pitää eläkeikään asti tehdä. Minä lopetin sen työn ja menin Islolle erityisliikunnanohjaajakoulutukseen. Sen jälkeen suoritin vielä liikunnan ammattitutkinnon ja pyysin kansalaisopistolta töitä. Sain 6 tuntia työtä ja aloitin kiinteytys-, kunto- ja tehojumppilla.

3.     Nyt minulla on useita ryhmiä ja opetuspaikkoja. Minulla on maanantaina kaupunkiryhmiä Mehtimäen koululla, Vesikossa ja Opistotalolla. Tiistaina olen Rääkkylässä Keski-Karjalan opistolla, jossa opetan Rääkkylän kylällä ja sitten Niemisellä. Minulla on siis kaksi työnantajaa. Keskiviikkona minulla on Kiihtelysvaaralla ja Heinävaaralla tunteja. Torstaina minulla on Karsikon koululla ja Hammaslahdessa. Perjantaina olen Hammaslahdessa. Sunnuntaina olen koko päivän Opistotalolla. Ryhmiä on monenlaisia tanssillisesta liikunnasta kuntosaliin.

4.     Mieleen painuneita sattumuksia opistotyöstä on monia, niitä tulee ja menee, ei kaikkia muista. Tänä syksynä Kiihtelysvaarassa sattui, ettei varaston ovi ollutkaan auki ja emme saaneet patjoja pilatestuntia varten. Onneksi minulla oli takakontissa 3 alustaa ja yksi nainen asui aika lähellä ja hän juoksi kotiin ja toi sieltä kaikki patjat mitä löytyi. Kaikilla oli sitten alusta ja kaikki olivat tyytyväisiä.

5.     Vaikka näin paljon teen näitä tunteja, niin kyllä minä joka tunti teen sydämellä, vaikka se olisi viides tunti päivässä. Teen jokaisen tunnin kuin vasta olisin tullut töihin. Ihmiset ovat erilaisia ja joka ryhmässä on oma tavallaan niin kuin aura, en tiedä miten sen selittäisi… jokaisen ryhmän kanssa tulee pikkasen erilainen suhde. Musiikki ja ihmiset tekee paljon. Ja sitten, että saa käyttää omaa mielikuvitusta, jos minulla esimerkiksi ajatus toimii hyvin ja minä keksin esimerkiksi todella loistavan uuden liikkeen tai sarjan, niin se nostaa mielenkiintoa.

6.     No, haluaisin, että esimerkiksi Hammaslahdessa missä on sähköiset ovet olisi semmoinen ovikello, kuin Heinävaaralla, ettei tarvitse ohjaajan aina ovessa seisoa ja odottaa kun seuraava asiakas tulee. Jos joku myöhästyy, voi soittaa ovikelloa ja joku ryhmästä tulee aukaisemaan. Jos ihminen myöhästyy muissa opetuspaikoissa, hän on oven ulkopuolella... Jotkut kertoivat, että he ovat juosseet koulua ympäri ja yrittäneet vaikka millä tavoin päästä sisään. Se on lisäkustannus, että ei tähän välttämättä lähde kaikki mukaan, mutta se olisi helpotus kaikille.

7.     Joogaan! Ja jos ei liikuntaa lasketa, niin sitten englantia.

Kansalaisopiston kautta matkalla maineeseen: Paula Salminen

2011-11-13T14:28:00.001+02:00

Kansalaisopistossa opiskeleminen tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden mukavaan ja mielekkääseen harrastamiseen ja itsensä kehittämiseen. Useilta ainealueilta löytyy kursseja, joiden tarjoamia oppeja, valmiuksia ja tietotaitoa voi hyödyntää mitä erilaisimmissa ammateissa ja työtehtävissä. Tässä jutussa tapaamme muutamia kansalaisopistossa opiskelleita henkilöitä, jotka ovat voineet soveltaa ja hyödyntää saamaansa opetusta omissa ammateissaan mitä erilaisimmin tavoin.

Kysymykset:

Milloin, missä ja mitä olet opiskellut kansalaisopistossa?
Kuinka olet voinut hyödyntää kansalaisopistossa saamiasi oppeja myöhemmin elämässäsi ja työssäsi?
Kerro jokin mukava muisto, hauska sattuma tai tapahtuma opiskelustasi kansalaisopistossa

Paula Salminen, dramaturgi ja näytelmäkirjailija. (lähtöisin Joensuusta - asuu nykyisin Helsingissä)

1. Aloitin vapaaopiston "Lasten estraditaiteen esittävässä ryhmässä" 8-vuotiaana vuonna 1986. Teimme esityksen nimeltä Syrjäseudun suursirkus, jota esitettiin vanhassa elokuvateatteri Tapiossa. Tuire Hindikka aloitti tuolloin teatterin perusopetuksen lapsille, jotka sittemmin kasvoivat nuoriksi. Olin mukana Hindikan ja Juhani Joensuun opetuksessa 16-vuotiaaksi. Viimeiset pari vuotta olin mukana myös Teatteri Fiaskossa, jonka esityksiä Hindikan tukena luotsasi Pirkko Kurikka.

2. Fiaskosta, Nuorinuori-teatterista, Flopista, lukuisista esityksistä ja ennen kaikkea harjoituksista mukaan tarttui tajua ja kokemusta teatterin tekemisestä. Tietenkin tämä kaikki vaikuttaa työhöni nykyisin. Kirjoittaminen ja esitysten tekeminen on minulle edelleenkin uusien asioiden opiskelua ja tutkimista. Hindikka ja Kurikka ovat olleet ratkaisevia tekijöitä alalle päätymisessä.

3.Vapaaopiston ajoilta on paljon mukavia muistikuvia päällimmäisinä Fiaskon esiintymismatkat Intiaan ja Etelä-Koreaan. Lapsiteatterin alkuvuosilta muistan jännityksen ja esiintymisvaatteet. Oli kova juttu saada Säästö-Aitasta turkoosi collegepuku Syrjäseudun suursirkusta varten. Puvun sai vielä omaksi! Muuta muistikuvaa omasta esiintymisestä ei sitten juuri olekaan. Hetekalta hyppäsin X-hypyn.

Tärkein saldo harrastuksesta, josta kehittyi ammatti, ovat ystävät.

Kansalaisopiston kautta matkalla maineeseen: Sami Hopponen

2011-11-13T14:22:00.006+02:00

Kysymykset:

Milloin, missä ja mitä olet opiskellut kansalaisopistossa?

Kuinka olet voinut hyödyntää kansalaisopistossa saamiasi oppeja myöhemmin elämässäsi ja työssäsi?

Kerro jokin mukava muisto, hauska sattuma tai tapahtuma opiskelustasi kansalaisopistossa

Sami Hopponen harmonikkataiteilija, Kultaisen harmonikan voittaja (lähtöisin Polvijärveltä – asuu nykyisin Kontiolahdella)

1. Ensimmäiset kansalaisopiston opinnot olivat Polvijärvellä harmonikan
soittoa Jouni Martikaisen johdolla. Aloitin 7-vuotiaana syksyllä 1994. Siitä ylipäätään alkoi koko musiikinharrastus. Tunneilla käyntiä jatkui yli kymmenen vuotta. Opiskelin myös yksinlaulua Kontiolahden kansalaisopistossa Markku Köntän johdolla vuosina 2004–2006.

2. Kansalaisopistosta se musiikin tekeminen alkoi ja sieltä sain hyvät perustiedot ja taidot soittamiseen ja laulamiseen. Keikoilla laulan myös paljon, joten laulutunneillakaan käynti ei mennyt hukkaan. Paljon sain hyviä vinkkejä laulamiseen, esiintymiseen ja laulun tekstien tulkintaan. Kansalaisopistossa saamiani oppeja olen pystynyt hyödyntämään työelämässäni todella paljon.

3. Mitään erityistä hauskaa sattumaa ei nyt tule mieleen, mutta aina on ollut hauskaa ja aina oli helppo ja mukava mennä tunneille. Tietenkin alku ajoilta on hämäriä muistoja ensimmäisistä
esiintymisistä kansalaisopiston joulu- ja kevätjuhlista. Silloin oli erittäin tärkeää ja mukavaa päästä esittämään yleisölle niitä ensimmäisiä opittuja kappaleita, joita soittotunneilla oli opeteltu.
Laulutunneilla tutustui myös muihin opiskelijoihin ja sitä kautta sai hyviä kavereita, joista onkin ollut iloa pidemmäksikin aikaa! :)

Kansalaisopiston kautta matkalla maineeseen: Anne Härkönen

2011-11-13T14:19:00.004+02:00

Kysymykset:

Milloin, missä ja mitä olet opiskellut kansalaisopistossa?
Kuinka olet voinut hyödyntää kansalaisopistossa saamiasi oppeja myöhemmin elämässäsi ja työssäsi?
Kerro jokin mukava muisto, hauska sattuma tai tapahtuma opiskelustasi kansalaisopistossa

Anne Härkönen musiikintuntiopettaja, iskelmälaulun Suomenmestari (lähtöisin Joensuusta- asuu nykyisin Joensuussa)

1. Aloitin opiskelut Kontiolahden kansalaisopistossa vuonna 1999. Siitä lähtien opiskelut ovat jatkuneet tiiviisti ja jatkuvat edelleenkin yksinlaulun merkeissä Markku Köntän johdolla. Olen opiskellut mm. ilmaisutaitoa, kieliä, tanssia, pianon- ja viulun soittoa, klassista laulua, äänenmuodostusta ja populääri puolen laulua, jota opiskelen edelleenkin. Lisäksi olen laulanut myös muutamassa opiston kuorossa. Opettajinani ovat toimineet mm. Tuire Hindikka (ilmaisutaito), Sakari Mustonen (tanssi), Päivi Nylund ja Minna Lappalainen (piano), Liisa Karhu (viulu), Maritta Heikkurinen (klassinen laulu), Jarmo Kuittinen (äänenmuodostus) ja Markku Könttä (laulu).

2. Aloittaessani opiskelut kansalaisopistossa 12 vuotta sitten en oikein osannut haaveillakaan siitä, että jonakin päivänä tästä tulisi ammatti ja ihana työ. Opetan tällä hetkellä yksinlaulua ja ohjaan karaokekursseja. Nautin työstäni valtavasti ja vaikka se onkin välillä haasteellisempaa niin se antaa valtavasti myös itselleni. Tunnen oppivani siinä samalla usein itsekin. Olen saanut ihanat ihmiset ympärilleni ja oppilaikseni ja meidän on mukava touhuta ja opiskella yhdessä uusia asioita. Nauramme usein karaoketunneilla vatsalihaksemme kipeiksi.

Opistosta saamiani oppeja voin hyödyntää niin työssäni kansalaisopistossa kuin myös esiintyvänä laulajana. Keikkailen ahkerasti ja uskon että pahin ujous on kadonnut ja kaikki saamani opit ovat johtaneet ja kasvattaneet siihen, että tänä päivänä rakastan olla lavalla ja yleisön edessä. Pienenä tyttönä polte estradeille oli kova ja tuolloin lelukoppa toimi lavana ja vessapaperirulla mikrofonina. Myöhemmin olen sitten saanut astua jo isoillekin estradeille ja ihan oikea mikrofoni kädessä!

3. Tuntuu että mukavia muistoja on niin valtavan paljon! Ihania hetkiä ja tapahtumia joissa olen saanut olla mukana! Olen saanut myös tutustua ihaniin uusiin ihmisiin ja kasvaa ja kehittää itseäni! Musiikin opiskeleminen sopii kaiken ikäisille, eikä siihen koskaan ole liian vanha! Aina voi oppia uutta ja toisaalta koskaan ei ole myöskään valmis.. =).

Kansalaisopiston kautta matkalla maineeseen: Saija Tuupanen

2011-11-13T14:16:00.003+02:00

Kysymykset:

Milloin, missä ja mitä olet opiskellut kansalaisopistossa?
Kuinka olet voinut hyödyntää kansalaisopistossa saamiasi oppeja myöhemmin elämässäsi ja työssäsi?
Kerro jokin mukava muisto, hauska sattuma tai tapahtuma opiskelustasi kansalaisopistossa

Saija Tuupanen tangokuningatar (lähtöisin Tuupovaarasta – asuu nykyisin Toivakassa)

1. Opiskelin yksinlaulua Markku Köntän johdolla Kontiolahden kansalaisopistossa vuosina 1999–2003. Yksinlaulun ohella opiskelin myös musiikinteoriaa ja pianonsoittoa.

2. Kaikista saamistani opeista on ollut ehdottomasti suuri hyöty työssäni ja muutenkin elämässä. Kaikki opistossa saamani opit ovat vieneet osaamistani monessa asiassa eteenpäin ja työnteko on ollut niiden kautta helpompaa. Suurimpia asioita joita musiikin ohella opin oli saada varmuutta ujouden ja jännityksen poistamiseksi. On ollut hienoa huomata kuinka opiskelu antoi oppeja koko elämän saralle.

3. Opiskelusta kansalaisopistossa jäivät mieleen paitsi tärkeät opit ja hienot muistot, mutta myös monta hyvää ystävää! Tapahtumista muistan vaikkapa sen, kun näyttelijä Susanna Haavisto kävi opettamassa meitä innokkaita yksinlaulajia. Niistä tunneista ei puuttunut naurua, laulua eikä myöskään kyyneleitä.

Mieleen on jäänyt ehkä ensimmäinen esiintymiseni laulajana. Se tapahtui opiston tiloissa ja tuntui että en jännitykseltäni pystynyt edes hengittämään, laulamisesta puhumattakaan. Jotenkin sain tsempattua itseni ja tuon tilanteen jälkeen olin entistäkin innokkaampi esiintymään ja oppimaan uutta. Suosittelen yksinlaulua ja musiikinopiskelua kaikille.

Musiikista ja sen harrastamisesta saa oppeja ja hyvää oloa elämän joka tilanteeseen.

Haasteena opetustilat. Mehtimäki: autot vai opiskelijat?

2011-11-13T14:08:00.002+02:00

Kansalaisopiston miestyyppi 9: Totinen koomikko

2011-11-13T14:06:00.003+02:00

Totiset koomikot.

Ryhmän naisten naurattaja, joka tahtoo välittömän hyödyn opilleen. Kielenopiskelija, erityisesti venäjän ja saksan ryhmissä. Myös animesta ja mangasta kiinnostunut nuorimies japanin ryhmässä.

Kansalaisopiston miestyyppi 8: Kokkaamisesta kiinnostunut mies

2011-11-13T14:05:00.003+02:00

Kokkaamisesta kiinnostuneet miehet

He voivat olla terveysohjeita ja vaimojaan uhmaavia kulinaarisesti innostuneita, hieman varttuneempia uroskokkeja.

Tai etnisestä keittiöstä kiinnostuneita nuorehkoja yliopistomiehiä.

Kansalaisopiston miestyyppi 7: Taiteilijasielu

2011-11-13T14:04:00.001+02:00

Taitelijasielu.

Kuvataiteen ja teatterin harrastaja, joka saa taiteesta vastapainoa arkirooliinsa. Poliisi, vääpeli, opettaja, hoitaja…

Kansalaisopiston miestyyppi 6: Erikoismies erityistekniikoissa.

2011-11-13T14:02:00.004+02:00

Erikoismies erityistekniikoissa.

Nypläys, huovutus, kirjonta, kristalli, koru, neulonta, tekstiilimaalaus, nukke- ja nalle, vaateompelu… Voi olla myös vaihto-opiskelija ulkomailta.

Kansalaisopiston miestyyppi 5: Parkettien harvinainen partaveitsi

2011-11-13T14:01:00.003+02:00

Parkettien harvinainen partaveitsi.

30-40 v. lavatanssija, joka ei hätkähdä kahden naisen vientiä yhtä aikaa (ns. sandwich-vienti). Tai hip-hoppaaja ja break dancer.

Kansalaisopiston miestyyppi 4: Ikänörtti

2011-11-13T13:49:00.003+02:00

Ikänörtti, yli 65v., joka laajentaa tietoteknistä osaamistaan joka saralla. Tekniikan kärjessä joka vuosikymmenellä. Tai hitaasti mutta varmasti etenevä oppija Joensuusta. Tai kulttuurifriikki, joka elää pitkään ja terveenä. Ja on kiinnostunut terveestä ja sivistyneestä elämästä. Luentojen suurkuluttaja.

Kansalaisopiston miestyyppi 3: Sitkeä sissi

2011-11-13T13:48:00.003+02:00

Sitkeä sissi.

Hänellä on vuosikymmenten opistoura taustalla. Aivojumppaaja. Enosta tai Outokummusta.

Kansalaisopiston miestyyppi 2: Taiteenharrastaja

2011-11-13T13:19:00.004+02:00

Nuori innostunut taiteenharrastaja poika, jonka vanhemmat ovat tuoneet muskariryhmään tai joka harrastaa kuvataidetta ja musiikkia. Kontiolahdesta, Liperistä tai Joensuusta.

Kansalaisopiston miestyyppi 1: Puu-ukko

2011-11-13T13:16:00.002+02:00

Puu-ukko.

Kädentaitoja, erityisesti puutöitä harrastava iäkäs mies. Todennäköisimmin Tuupovaarasta.

Mitä miehet tekevät vapaa-aikanaan? Miehet kertovat.

2011-11-13T13:04:00.001+02:00

Missä miehet luuraa? Mitä he itse asiassa tekevät vapaa-aikanaan?

Vapaa-aikanaan kansalaisopistossa harrastavista ja opiskelevista henkilöistä n. 80 % on naisia. Ja he ovat kiinnostuneita mitä erilaisimmista asioista. Ei ihme että mies usein kotona pohtiikin: Mikä on se huuhaa, jota vaimo puuhaa?
Aikuiskasvatuksen julkaisussa Lifelong Learning in Europe 2/2011 Barry Golding pohtii, miksi miehet ja erityisesti iäkkäät miehet eivät osallistu aikuiskoulutukseen. Golding tarjoaa selitykseksi mm. sen että miehiä tökkii ylhäältä päin holhoaminen ja kaikenlainen sivistäminen, ikään kuin he olisivat jonkinlaisia potilaita tai muuten puutteellisia ja vajaita, joille pitää asioita erikseen opettaa. Beatles taisi asian todeta jo biisissään Please, please me, don't teach me.

Onko asia todella näin? Jouni (20 v., Outokumpu), Jusa (25 v., Savonlinna), Antti (32v., Kontiolahti), Sami (37 v., Jyväskylä), Greg (50 v., Joensuu), Pekka (57 v., Lappeenranta), Pekka (55 v., Joensuu) ja Pentti (64 v., Hyvinkää) kertovat.

Vaikka miehiä ei näy oppilaitoksissa, se ei tarkoita että miehet eivät harrastaisi vapaa-aikanaan. Antti ja Jusa ovat hyvä esimerkki aktiivisesti liikuntaa harrastavista nuorista miehistä.

”Ulkoilen koiran kanssa päivittäin, katselen leffoja, kuuntelen musiikkia, lenkkeilen, laskettelen ja pelaan tennistä noin kerran viikossa. Haluaisin pelata sählyä ja jääkiekkoa, jos löytyisi sopiva porukka. Laskuvarjohyppy kurssikin voisi kiinnostaa. Ylipäänsä jonkin joukkuelajin pelaaminen kiinnostaisi… ” (Antti)

”Harrastuksina lenkkeily ja kuntosali ovat tärkeimmät ja tietysti kavereiden kanssa vietän aika paljon aikaa. Ehkä joku liikunnallinen harrastus kun talvi on tulossa ja juoksumahdollisuudet alkavat heiketä. Koulun puolesta tulee ajattelua vaativaa toimintaa aika paljon niin ehkä juuri jotain rentouttavaa vastapainoksi.” (Jusa)

Miehet eivät välttämättä edes keskustele harrastamisistaan keskenään... mutta monet asiat kiinnostavat heitä.

”Ei ole ollut mitään puhetta.” (Jusa)

”En näe mitään estettä lähteä tekemään, oppimaan, opiskelemaan, harrastamaan paitsi laiskuus. Toisaalta miestä on vaikeampi saada opiskelemaan, kun opiskeluun käytetyn ajan voi "kähistä" kavereiden kanssa.” (Pekka 55v)

”Nykyisin en halua tehdä itselleni, mitään uusia aikataulutettuja menoja. En ole säännölliseen opiskeluun sopivalla luonteenlaadulla varustettu.” (Pekka 57v)

Miehet tuntuvatkin ratkaisevan tiedonhankinnan ongelmat kysymällä kavereilta tai googlaamalla netistä.

”No, kavereiltahan sitä käytännön tietoutta saa. Googlaamalla ja kirjastosta saa sitten muunlaista tietoa.” (Pentti 64v)

”Tänään englannin kielen sanakirjasta. Yleensä netistä.” (Sami 37v)

Kysyimme miehiltä, mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta kansalaisopisto ja saimme monia näkökulmia asiaan.

” When I think of the Kansalaisopisto, the first thing that comes to my mind is language instruction, it offers a very important source of instruction for foreigners, but it also offers many other languages for Finnish born people also. However, not just languages spring to mind. There are also lots of dancing courses, and many courses based on arts and crafts.” (Greg 50v)

”Avoin kaikille.” (Sami 37v)

“Mukava harrastuspiiri, josta monet ovat saaneet merkittävää sisältöä elämäänsä ja monia lisätaitoja.” (Pentti 64v)

Kansalaisopisto on kuitenkin monelle nuorelle miehelle vieras viiteryhmä, kuten Jusa ja Jouni kommentoivat.

”Ensimmäisenä tulee mieleen että se on laitos joka tarjoaa kursseja. Tosi vähän olen itse perehtynyt ja minulla on aika vähän tietoa siitä.” (Jusa 25v)

”Jotenkin yhdistän sen aikuisopistoon enemmänkin. Siellä opiskelee ihmiset joilla on jo jonkin alan ammattitutkinto, ovat lukeneet ammattiin mutteivät ole työllistyneet siltä alalta. Ehkä jopa työn ohessa kouluttavat itseänsä muihin töihin.” (Jouni 20v)

Kansalaisopiston on sanottu olevan tätiopisto suuren naisasiakaskunnan vuoksi. Halusimmekin tietää, onko tämä mielikuva yksi syy miesten vähyyteen.

”Olen pannut merkille, että onhan siellä nuoria tyttöjäkin tätien lisäksi;) Kyllä opiskelemaan muutama mieskin mahtuu. Syy ko. mielikuvaan on ehkä se, että tarjolla on paljon sellaisia kursseja, jotka mielletään täti- kursseiksi. Varsinaiset "äijä"- kurssit puuttuvat tai ovat vähissä. Yhteiskunnassa miehen ja naisen roolit ovat lähentyneet toisiaan ja naiset ovat lähteneet rikkomaan rajoja enemmän kuin miehet.” (Pekka 55v)

”En oikein allekirjoita tuota, vaikka naiset lienevät enemmistönä. Onhan miehille paljonkin 'miehisiä' aloja tekniikan puolella, ja kielet lienevät sekasarjoja.” (Pekka 57v)

Mies on oppimiskykyinen ihmislaji – tai ainakin oppimishaluinen. Tämä kävi ilmi miesten tulevan talven lempipuuhista sekä tulevaisuuden oppimistoiveista.

”Laskettelu, laskuvarjohyppy- kurssi olisi kiva suorittaa… jos kansalaisopisto järjestää joskus "Jack Osbourne Adrenaline junkies"- tyyppisiä tempauksia, niin täällä on yks varma osallistuja;) ” (Antti 32v)

”Hiihto voisi olla tai moottorikelkkailu. Joku tämmönen. Haluaisin oppia hitsaamaan esimerkiksi.” (Jouni 20v)

”If I were to learn something completely new, something I’ve never done in the past, I might try my hand at water-color painting. That could be interesting.” (Greg 50v)

Haasteena opetustilat. Teatteria vai ei? Lukioratkaisu?

2011-11-13T12:58:00.000+02:00

TEATTERIA VAI EI?

Laki taiteen perusopetuksesta sanoo mm. ” Opiskeluympäristön on tuettava oppilaan monipuolista ja turvallista kasvua ja oppimista sekä annettava onnistumisen kokemuksia. Opiskeluympäristö luodaan sellaiseksi, että se mahdollistaa oppilaan vuorovaikutustaitojen, aloitekyvyn ja pitkäjänteisyyden kehittymisen sekä mahdollistaa taiteellisen ilmaisun määrätietoisen ja omaehtoisen kannustavassa ilmapiirissä”. Tämänkaltaiset opetustilat tulee turvata.

LUKIORATKAISU?

Vapaan sivistystyön tilatarpeet ja tilojen yhteiskäyttö on järkevää ja pitää ottaa huomioon jo uusien koulutilojen suunnitteluvaiheessa. Tämä koskee erityisesti tilojen rakentamista yhdistyville lukioille. Kansalaisopiston kannalta haluamme nähdä tämän mahdollisuutena tehokkaaseen ja toimivaan tilojen yhteiskäyttöön.
Jyrki Puhakka on kuvataiteen suunnittelijaopettaja Joensuun seudun kansalaisopistossa.

Haasteena opetustilat. Mehtimäki: autot vai opiskelijat?

2011-11-13T12:48:00.002+02:00

Haasteena opetustilat!

Joensuun suurimmalla oppilaitoksella on suuret tilatarpeet. Opetustilojen järjestäminen on ollut haasteellista jo vuosia. Vuonna 2012 tilaongelmat ovat pahenemassa. Mehtimäen rakennusten purkamisten myötä useita satoja oppilaita on vaarassa jäädä ilman opiskelupaikkaa. Vuonna 2010 -2011 Joensuun seudun kansalaisopistossa opiskeli 1386 kurssilla kaikkiaan 15290 opiskelijaa, joista reilu puolet eli 8674 Joensuun kaupungin opetuspisteissä.

MEHTIMÄKI: AUTOT VAI OPISKELIJAT?

Joensuun kaupunginvaltuusto on tehnyt 25.5.2009 teknisen lautakunnan esityksestä päätöksen Mehtimäen ja yliopiston alueen asemakaavan muutoksesta ja tonttijaosta. Perusteluissa sanotaan:

” Kaavaehdotus polarisoi alueen käyttöä urheilulle ja tietotyöhön. Kaavamuutoksen myötä alueelta tulee poistumaan Mehtimäen koulun ja päiväkodin rakennus”.

Tämä tarkoittaa opetuspaikan katoamista sadoilta kansalaisopiston LIIKUNNAN, KUVATAITEEN JA TEKNISTEN TÖIDEN harrastajilta. Kaavoituksen perusteluissa ilmaistu tavoite ja toteuttamisen tulokset ovat ristiriidassa.
Muotoamisen talon purkua uutisoitiin Karjalaisen palstoilla syyskuussa. Tilalle tulee 20 parkkipaikkaa. Muotoamisen talossa opiskelee kuluvana syksynä teknisissä töissä ja kuvataiteissa yhteensä 333 opiskelijaa.

Tilaongelmat haittaavat opetuksen pitkäjänteistä kehittämistä. Jokavuotiset muutot, epävarmuus seuraavan vuoden opetustilojen sijainnista herättävät myös opiskelijoissa oikeutetun kysymyksen aikuisopiskelun arvostuksesta. Oppimisympäristön laadulla ja virikkeisyydellä on merkitystä tehokkaassa oppimisessa.

TEKNISEN TYÖN opetuksen suurimpana huolena on päiväopetuksen loppuminen. Iltaopetuksen vieminen kouluille muuttaa opetuksen laatua oleellisesti, koska peruskoulujen ja kansalaisopiston konekanta on suurelta osin erilaista. Samalla kun opetuksen monipuolistamiseen on selkeä tarve, tilakysymykset tekevät teknisten töiden opetuksen kehittämisen kuitenkin mahdottomaksi.

KUVATAITEEN ainealueen ongelmat ovat pitkälti yhteneväiset teknisten töiden ongelmien kanssa. Iltaopetus vähenee oleellisesti, jos korvaavia tiloja ei saada. Posliininmaalauksen ja suositun lasinsulatuksen opetus loppuisi näillä näkymin kokonaan Joensuussa tänä keväänä. Keramiikan ja lasinsulatuksen tilojen saamiseksi Pekkalaan ovat piirustukset jo valmiina, rahoitus ei.

LIIKUNNAN JA TANSSIN oppilasmäärä Joensuussa lukuvuonna 2010-11 oli 3835 opiskelijaa. Purettavalla Mehtimäen salilla toimii syksyllä 2011 34 kurssia, joissa opiskelee 616 opiskelijaa. Liikunta tarvitsee tulevaisuudessakin asianmukaiset tilat varastoineen ja pukuhuoneineen suurelle kurssi- ja oppilasmäärälle. Kansalaisopiston liikunnan, tanssin ja terveyden ainealueen tavoitteena on pysyviin liikuntatottumuksiin ja kokonaisvaltaiseen terveyskäyttäytymiseen kannustaminen ja ohjaaminen tarjoamalla monipuoliset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja tanssia. Liikuntatilojen vähentäminen ja salien purkaminen tai ottaminen muuhun käyttöön on viime vuosina tehnyt saliajan saamisesta vaikeaa. Omat salitilat mahdollistavat lisäksi päiväopetuksen. Koulujen salivuorojen lisääminen olisi pois seurojen iltakäytöltä.

Jyrki Puhakka on kuvataiteen suunnittelijaopettaja Joensuun seudun kansalaisopistossa.

Kulttuurit ja sukupolvet kohtaavat kansalaisopistossa

2011-11-13T12:16:00.002+02:00

Ajat ja aatteet muuttuvat. Liberalistiseen ajatteluun perustuvan aikuisten kasvattamisen varhainen perinne pyrki integroimaan erityisesti vähän oppia saaneen työväestön valtakulttuuriin ja kansallisen sivistyksen voimistamiseen. Tämän päivän aikuiskoulutuspolitiikka kannustaa kansalaisopistojen opiskelijoita aktiiviseen kansalaisuuteen ja monikulttuurisuuteen globaalissa maailmassa. Tulevaisuuden kansalaisopiston haasteena on sivistysopiston perinteen ja arvojen säilyttäminen markkinaympäristössä. Suuri haaste on myös nuorten sukupolvien miesten ja vähän koulutettujen sekä syrjäytymisvaarassa olevien ryhmien aktivoiminen opiston kursseille mukaan.

Juha Kauppila on aikuiskasvatustieteen tutkija Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut mm. sivistystä ja koulutuksen sukupolvittaisia merkityksiä.

Kulttuurit ja sukupolvet kohtaavat kansalaisopistossa

2011-11-13T12:15:00.001+02:00

Eliniän pidentyessä opiston kursseilla kohtaavat yhä useammat sukupolvet sekä kansallisuuksien ja kansalaisten ”ääripäät ja taisteluparit”: Naiset ja miehet, itseoppineet ja tohtorit, kommunistit ja kapitalistit, kaupunkilaiset ja maalaiset, duunarit ja johtajat. Sodan niukasti koulutetulle sukupolvelle ja suurten ikäluokkien sukupolvelle kansalaisopiston kurssit saattoivat merkitä vielä ihannetta tai välinettä suhteessa ammattiin. Koulutetuille nuoremmille sukupolville kurssit merkitsevät yhtä koulutuksen ja vapaa-ajan valintamahdollisuutta. Joensuun seudun kansalaisopiston kursseille osallistui lukuvuonna 2010 - 2011 peräti 15290 opiskelijaa.

Kaikissa sukupolvissa aikuiskoulutukseen osallistuminen on valtakunnallisesti ollut naisten juttu. Joensuu seutuopiston opiskelijoista viime lukuvuonna oli miehiä vain noin 20 %. Opiston kaikki opiskelualat mukaan lukien miehet päihittivät naiset osallistumisaktiivisuudessa niukasti ainoastaan teknisten töiden kursseilla (51 % - 49 %). Korkeasti koulutetut puolestaan osallistuvat vähemmän koulutettuja ahkerammin aikuiskoulutukseen. Esimerkiksi Kontiolahdessa opiskelijoista 34 % oli korkea-asteen koulutuksen käyneitä ja vain 24 % perusasteen käyneitä.

Juha Kauppila on aikuiskasvatustieteen tutkija Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut mm. sivistystä ja koulutuksen sukupolvittaisia merkityksiä.

Kulttuurit ja sukupolvet kohtaavat kansalaisopistossa

2011-11-13T12:10:00.004+02:00

Kansainvälisessä koulutuskilpailussa erinomaisesti menestynyttä koulutusjärjestelmäämme on ilo esitellä. Erityistä ylpeyttä tunnen kuitenkin aina kun esittelyvuoroon tulee vapaa sivistystyö ja sen oma edustajamme Joensuun seudun kansalaisopisto. Ulkomaalaisilla kollegoillani ja vaihto-opiskelijoillamme ei ole nimittäin esittää vastaavaa yhtä menestyksellistä sotien jälkeisen ajan kansansivistyksen institutionaalisen laajenemisen ja aatteellisen palon kansansivistyskertomusta.

Kansalaisopistomme lienee liian lähellä ja itsestäänselvyys, jotta itse ymmärtäisimme sen monet yksilölliset ja yhteisölliset merkitykset. Erinomaisuutta ja huippuyksilöitä korostavassa kilpailukyky-yhteiskunnassa on melko epämuodikasta korostaa kansalaisopistojen ja osallistavan yhteiskunnan menestystekijöitä: Sivistystä, opiskelun vapautta, koulutuksellista tasa-arvoa tai mainostaa vieläkin edullisia kurssimaksuja. Suomalaiset aikuisopiskelijat ovat maailman ehdotonta huippua aikuiskoulutukseen osallistumisaktiivisuudessa. Eurooppalaisessa vertailussa tulemme toiseksi heti Ruotsin jälkeen.

Juha Kauppila on aikuiskasvatustieteen tutkija Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut mm. sivistystä ja koulutuksen sukupolvittaisia merkityksiä.

Mikä selittäisi miesten osallistumattomuutta? Kasvatus?

2011-11-13T11:58:00.005+02:00

Onko miehet kasvatettu vinoon?

Edellä kuvattuja miesten omituisuuksia on usein selitetty koulukokemuksilla. Koulu on monien tutkimustenkin mukaan rakennettu paljolti kilttien tyttöjen ehdoilla, ja siellä pärjää paremmin, kun istuu selkä suorana, viittaa kiltisti ja vastaa kun kysytään. Käsillä tekemään ja myös oppimaan luonnostaan taipuvaiset pojat sen sijaan menestyvät keskimääräistä heikommin etenkin luku- ja kieliaineissa, ja koulupudokkaista ja erityisoppilaista suurin osa on poikia.

Miehillä siis painottuvat negatiiviset koulukokemukset hieman enemmän, ja niillä on varmasti vaikutusta myös aikuisiällä tehtäviin osallistumispäätöksiin. Ja vaikka karttakepin pelko ei olisikaan enää konkreettinen, valitsee mies mieluummin itseopiskelun kuin kurssin, jos jotain on tarvetta opiskella. Nöyryytyksen pelko voi katkaista lupaavankin opintien.

Miehille on myös jostain kasvatus- tai kasvuprosessin häiriöistä johtuen iskostunut päähän ajatus siitä, että miehen pitää osata ja pystyä, esimerkiksi elättämään perheensä, tekemään työnsä ja kokoamaan sen Ikean huonekalun. Miehisyyteen jotenkin liittyy osaamisen julkikuvan ylläpito, jolloin opiskelu voi olla jopa häpeä. Oman osaamattomuuden tunnustaminen voi olla siten kova paikka. Kukapa mestarin rooliin tottunut haluaisi olla taas oppipoika ja ottaa neuvoja vastaan.

Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.

Mikä selittäisi miesten osallistumattomuutta? Onko vika miesten päässä?

2011-11-13T11:55:00.002+02:00

Vai onko vika miesten päässä?

Tutkimusten mukaan passiivisille aikuisille on ominaista, että he suhtautuvat koulutukseen välineellisesti. Koulutus itsessään ei siis kiinnosta, vaan se mahdollinen hyöty, mitä kurssin suorittamalla saa. Aikuiskoulutukseen osallistutaan joskus vain pakon edessä työpaikan säilyttämiseksi tai jonkun todistuksen hankkimisen vuoksi. Aktiivisemmille sen sijaan koulutuksella on itseisarvoisempi merkitys, eli ryhmässä opiskelun mukavuus ja oppimisen ja oivalluksen ilo itsessään motivoivat opintojen jatkamista. Tutkimusten mukaan juuri kiinnostus opittavaa asiaa kohtaan ja ryhmässä oppimisen ilo sinänsä ovat vapaan sivistystyön opintoihin osallistumisen päämotiivit.

Välineellisesti opintoihin suhtautuville miehille kansalaisopisto tuntuisi sen sijaan olevan vieras ympäristö, silla sen opintotarjonta harvoin sisältää selkeää välineellistä hyötyä tarjoavia kursseja. Poikkeuksen muodostavat eräät todistuksen tai pätevyyden tuottavat kurssit, kuten esimerkiksi saaristolaivurikurssit (hieno diplomi).

Eräässä vähän koulutettujen miesten opiskelumotivaatiota arvioivassa tutkimuksessamme kävi ilmi, että usein ammatti (esim. rakennusala) on valittu sillä perusteella, ettei siinä tarvitse enää ammattikoulutuksen jälkeen opiskella. Oppimiskulttuuri tietyillä miehisillä aloilla myös tukee työssä tekemällä oppimista ja oppipoika – mestari –tyyppisiä osaamisen siirtomalleja, jolloin kurssimuotoiseen koulutukseen motivointi voi olla vaikeaa.

Miesten ja naisten opiskelumotiivit mielletään yleisesti erilaisiksi. Kun naisilla korostuvat pehmeämmät, itsensä kehittämiseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät motiivit, on miesten opiskelu enemmän uraan ja välineellisiin tavoitteisiin liittyvää. Kansalaisopisto tarjoaa siten luontevammin naisten opiskelumotiiveihin soveltuvan kanavan.

Jotain selitysvoimaa täytyy olla myös sillä miesten omituisuudella, joka pompahtaa esiin Ikeassa käynnin tai lomamatkan yhteydessä. Mieshän ei lue ohjeita, muuten kuin pakon edessä, ja neuvoa ei kysytä, vaikka on jo eksytty. Asiasta en ole nähnyt toisaalta tieteellistä tutkimusta, mutta jotain perää tässä kaikkien tuntemassa ilmiössä on, ja sen on pakko heijastua siihen, ettei mies koe koulutukseen osallistumista ratkaisukeinona millekään käytännön haasteelle. Tilastot tukevat johtopäätöstä varsin hyvin: miehet opiskelevat asioita useammin itse, kun taas naiset hakeutuvat hanakammin organisoituun koulutukseen.

Mielenkiintoinen ilmiö on naisten opintoparveilu. Naisilla opiskelupäätös esim. työpaikalla on usein kollektiivinen, ryhmän yhteinen, ja siitä keskustellaan avoimesti sekä työkavereiden että koulutusneuvojien kanssa saman tien, esimerkiksi infotilaisuuden yhteydessä. Miehillä koulutuspäätös on kuitenkin yksilöllinen, eikä siitä keskustella aina edes läheisten kanssa. Kavereista puhumattakaan, moni mies jopa opiskelee salaa, kun ei kehtaa paljastaa miesporukassa käyvänsä torstaisin opiskelemassa Italian ruokakulttuurin ja kielen alkeita.

Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.

Mikä selittäisi miesten osallistumattomuutta? Tarjonnassa vikaa?

2011-11-13T11:51:00.002+02:00

Tarjonnassa vikaa?

Aikuiskoulutukseen osallistumista on selitetty ympäristötekijöillä, yksilötekijöillä ja näiden vuorovaikutuksella. Yleisimmin mainittu ympäristötekijä on kansalaisopistojen kurssitarjonta, jonka koetaan olevan enemmän naisia houkuttelevaa. Osallistuminen Zumbaan, pitsinnypläykseen tai akvarellimaalaukseen vaatii mieheltä tosi kovaa pokkaa, kun naiset jonottavat jopa ryhminä näitä opiskelemaan.

Miehet kyllä opiskelevat, mutta pääsääntöisesti ’miehisiksi’ miellettäviä teknisiä ja käsillä tekemistä vaativia aineita. Miesten osuus on suuri sellaisissa aineissa kuin filosofia, puutyö, soitinrakennus, ohjelmointi ja kielisoittimet, kun taas opiskelijoista enemmistö on naisia, kun aiheena ovat lasityöt, kodin kukat ja kasvit, kuvataide tai keramiikka. Mielenkiintoinen piirre kansalaisopistossa on se, että miehet ovat hitaampia ilmoittautumaan, eli useimmat suositut kurssit ovat jo täynnä (naisia) siinä vaiheessa, kun mies rohkaistuu vasta parin päivän kuluttua ilmoittautumaan.

Opistojen suunnittelurakenteet ja reunaehdot ovat osasyynä naisia suosivaan tarjontaan. Koska kurssit pitää saada ”myytyä”, on varminta toteuttaa niitä, joille kokemuksen mukaan on kysyntää. Samalla tavalla viime vuonna osallistuneet (eli pääasiassa naiset) tuovat omia kurssitoiveitaan esille, jolloin tarjonta uusintaa itseään vuodesta toiseen. Upouusi miehille suunnattu kurssikokeilu on opistolle taloudellinen riski, toisin kuin takuuvarma naisvaltainen viimevuotinen suosikkikurssi.

Ongelma on myös usein se, että suurin osa kurssien suunnittelijoista ja ohjelmien sekä esitteiden kirjoittajista on naisia, jolloin sekä aiheet, toteutustavat, opetusohjelmat ja jopa kurssiesitteetkin puhuttelevat enemmän naispuolisia opiskelijoita. Opistojen esitteissä vilahtelee siten helposti kuvituksena kukkasia ja tätipainotteisia ryhmäkuvia iloisista virkkaajista.

Myös valtakunnalliset aikuisopiskelun ilosanomakampanjat sortuvat usein samaan ongelmaan. Esimerkiksi aikuisopiskelijan viikon logossa oli vuonna 2008 kolme söpöä kukkaa. Koko kansaa opintielle villitsemään kehitetyn Opintoluotsi-koulutustietopalvelun (www.opintoluotsi.fi) tunnukseksi valittiin lentävä lehmä(!). Tällainen markkinointimateriaali ei välttämättä innosta raavaita miehiä opintielle ja koulutustiedon lähteille.

Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.

Mikä selittäisi miesten osallistumattomuutta? Sukupuoli vai koulutustausta?

2011-11-13T11:43:00.002+02:00

Selitysten etsintää

Aikuisten koulutukseen osallistumista on tutkittu 40 vuotta, ja osallistumisen ja osallistumattomuuden perusselitykset tunnetaan hyvin. Kyse on toisaalta hyvin monimutkaisesta ilmiöstä, kuten ihmisten käyttäytymisessä yleensäkin.

Yksi perussääntö on, että pidemmälle koulutetut ja siten myös vaativammissa ammateissa toimivat aikuiset osallistuvat aikuiskoulutukseen aktiivisemmin kuin vähemmän koulutetut ja työntekijätasolla työskentelevät. Toinen tosiasia on, että naisten koulutustaso on jo kauan sitten ylittänyt miesten koulutustason, ja siten myös - viiveellä tosin – naisia alkaa olla enemmän myös vaativammissa toimihenkilö- ja asiantuntijatehtävissä, joissa opiskelusta on konkreettista hyötyä. Joskus erityisesti harrastustavoitteinen opiskelu voi olla myös vastapaino vaativalle työlle.

Osa miesten osallistumattomuudesta selittyykin siten koulutustason eroilla eikä niinkään sukupuolella. Kansa- tai peruskoulun tuskalla ja lyhyen ammattikurssin onnella selvittänyt henkilö ei ole ensimmäisenä kansalaisopiston ovella jonossa, ja nämä henkilöt sattuvat olemaan keskimääräistä useammin miehiä kuin naisia.

Sukupuolen ja osallistumisen välistä yhteyttä etsittäessä on syytä olla tarkkana, että juuri sukupuoli on todellinen syy. Sukupuolen mukaan selvästi painottuvia osallistumisen esteitä naisilla ovat esimerkiksi perheeseen ja lastenhoitoon liittyvät velvollisuudet, jotka vielä tasa-arvon kehittymisestä huolimatta tuntuvat hidastavan pääasiassa vain toisen sukupuolen rientoja.

Miehillä vastaavia sukupuolittuneita tekosyitä osallistumattomuudelle on vaikea löytää, ellei sitten sohvan vetovoima jotenkin mystisesti vaikuta voimakkaammin juuri miehiin.

Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.

Mikä miestä liikuttaisi? Karut tilastot

2011-11-13T11:36:00.003+02:00

Karut tilastot

Jokainen kansalaisopistojen toimintaa vähänkin lähempää seurannut tietää, että miespuoliset opiskelijat ovat siellä selkeä vähemmistö. Oppiaineittain on toki eroja, mutta tilastollisesti naisten osuus vapaan sivistystyön opintojen kaikista osallistujista on noin 70 %.

Harrastuksiin ja vapaa-aikaan liittyvään koulutukseen on 30 vuoden ajan osallistunut vuosittain 11-12 % suomalaisista miehistä. Naisista omaehtoiseen koulutukseen osallistuu 23 - 25 %.

Miehet ovat siis selvä vähemmistö kansalaisopistoissa, ja miehistä vain yksi kymmenestä opiskelee harrastusmielessä.

Aikuiskasvattajilla on sisäänrakennettu huoli tilanteesta. Herätysliikkeen tavoin passiivisten aikuisten hyvinvoinnista kannetaan huolta, ja kehitetään jatkuvasti uusia keinoja näiden houkuttelemiseksi opintojen pariin. Ruotsissa aikoinaan tätä ns. hakevaa toimintaa toteutettiin hakemalla opiskelijoita bussilla kotiovelta opiskelupaikalle.

Huoli on ymmärrettäväkin, sillä aikuisopiskelulla on kiistattomia ja lukuisia hyötyjä aikuisten elämässä. Hyödyllistä monelle miehelle olisi jo pelkästään se, että opiskelu pitää poissa muusta pahanteosta.

Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.

Miten lähestyä miestä markkinoinnissa?

2011-11-13T11:05:00.002+02:00

Ratkaisu

Miehiä kiinnostaa voima ja valta. Naiset hakevat turvallisuutta. Miehet ovat kiinni asioissa itsessään – naiset näkevät asiayhteydet eri asioiden välillä. Vaikka mies tänä päivänä huolehtii itsestään ja ulkonäöstään enemmän kuin koskaan aikaisemmin tekee hän sen yletäkseen omassa hierarkiamaailmassaan – päästääkseen ”Ykköseksi” ja tullakseen huomioiduksi ”Ykkösenä”. Kaikesta huolimatta – moderni mies on siis edelleen alkuaikojen selviytyjä – vaikka tukka on tänään paremmin kuin kivikaudella ja sitä on myös vähemmän.

Jos haluat miehen asiakkaaksesi tai että markkinaviestisi saavuttaa miehen, palkkaa työtä tekemään mies. Miehille kohdistetun markkinointityön on oltava selkeää, suoraviivaista, riittävän konkreettista ja kiinni tässä hetkessä. Tasapäistämisestä ei ”äijämarkkinoinnissa” kuitenkaan ole kysymys – miehetkin ovat erilaisia – vaan nimenomaan miehille kohdistetusta markkinoinnista. ”Miesten lukupiiri ”Suomalaiset klassikot” vetää taatusti enemmän miesosallistujia kuin ”Lukupiiri maailmankirjallisuuden tunnetuista klassikoista”.

Marko Lavikainen toimii liikkeenjohdon konsulttina ja markkinointistrategina omassa yrityksessään ja on keskittynyt erityisesti pienten ja keskisuurten palveluyritysten liiketoiminnan kehittämiseen Tasaisen kasvun strategia –konseptinsa avulla.

Mikä erottaa miehen naisesta päätöksenteossa?

2011-11-13T11:04:00.001+02:00

Aikakäsitys: miehet tekevät päätöksensä naisia nopeammin. Miehet hankkivat asiat ja palvelut ”tämän hetken tarpeeseen”. Naiset perustavat päätöksensä pitkälle aikavälille. On esim. todettu, että miehet lakkaavat ottamasta lääkkeitä siinä vaiheessa kun olo tuntuu paremmalta – naiset vievät kuurin sovitusti loppuun saakka. Naiset ovat myös kiinnostuneita asioiden taustoista – miehet sen sijaan asioiden läpiviemisestä tässä ja nyt.

Syyt ja seuraukset: miehet keskittyvät konkreettisiin asioihin. Miehet ovat visuaalisesti orientoituneita, koska uskovat näkemäänsä. Joidenkin mielestä miesten ajatusmaailma on liiankin selkeä: musta vai valkoinen? Kyllä vai ei? Naiset puolestaan ajattelevat vaihtoehtoja. Ero naisten ”mikä johtuu mistäkin” –ajatusmallissa eroaa siksi miesten ”mikä kuuluu mihinkin” –ajatusmallista: miehet eivät pura asioita auki kokonaisuuksien kautta – he ostavat yksittäisiä asioita. Niitä, mitkä tuntuvat sillä hetkellä hyviltä.

Suhtautuminen tilaan: mies ajattelee tiloja toiminnallisina yksiköinä. Miehille tilat eivät ole toisiinsa liittyviä kokonaisuuksia kuten usein naisille. Esimerkiksi kysyttäessä reittiä naiselta voit saada vastaukseksi ”Kävele kaksi korttelia tuohon suuntaan, käänny oikealle ja kun näet kauppakeskuksen valokyltin käänny oikealle”. Ohjetta täydentävät ilmansuuntia osoittavat kädet. Miehillä sama vastaus voisi olla ”Kävele Kauppakadulle saakka ja käänny siitä oikealle Torikujalle. Siitä käännyt Markkina-aukiolle”.

Tämän eron ammattitaitoinen markkinoija huomioi jo pakkauksen tai tuotteen ulkoasua tai tavaratalon järjestystä suunnitellessaan. Naiset viihtyvät halpatavarataloissa koska kokevat lievän sekasorron ja epäjärjestyneisyyden haasteena – harva mies menee niihin helpottuneena ja levollisin mielin.

Muut ihmiset: miehet käsittelevät asiat itsensä kautta. Miehet arvostavat yksilöllisyyttä ja itseluottamusta. Miehelle elämä on usein kilpailua – päivittäistä kisaa, jossa ollaan joko voittajia tai häviäjiä. Naiset puolestaan näkevät muut ihmiset voimavaroina ja mahdollisuuksina. Tosi mies käy harvoin ostoksilla toisen tosi miehen kanssa – naisten yhteisestä ostosreissusta muodostuu usein ”päivän kohokohta”. Mies ostaa ”itselleen” – nainen ”meille”.

Marko Lavikainen toimii liikkeenjohdon konsulttina ja markkinointistrategina omassa yrityksessään ja on keskittynyt erityisesti pienten ja keskisuurten palveluyritysten liiketoiminnan kehittämiseen Tasaisen kasvun strategia –konseptinsa avulla.

Onko mies haaste markkinoinnille?

2011-11-01T13:02:00.001+02:00

Pekkaan ja Hilleviin vetoaa erilainen markkinointi

Miehet ovat miehiä. Miehet elävät nykyhetkessä. Miehet ovat konkreettisia ajattelijoita, jotka haluavat panna asioita täytäntöön ja saattaa niitä päätökseen. Miehet ovat kiinnostuneet voimasta ja vallankäytöstä enemmän kuin hyvinvoinnista. Siksi miehille ei voi markkinoida samalla tavalla kuin naisille. Värien, kirjasinten ja pakkauksen ulkoasun muuttaminen ei riitä sillä Pekka eroaa Hillevistä sekä biologisesti että fyysisesti ja mutta myös sosiaalisesti.

Haaste markkinoijalle

Molemmat sukupuolet haluavat huomiota – tosin eri syistä. Miehillä itsestä huolehtiminen ja kunnossapitäminen liittyy voimaan, luotettavuuteen ja auktoriteettiin. Pukeutumisellaan ja valinnoillaan miehet välittävät viestiä siitä, mitä he tekevät, ovat tehneet tai pystyvät tekemään. Naiset viestivät valinnoillaan toivomuksistaan ja keskittyvät yksityiskohtiin. Hillevin valinnoissa näkyy usein hänen sisäinen olotilansa.

Marko Lavikainen toimii liikkeenjohdon konsulttina ja markkinointistrategina omassa yrityksessään ja on keskittynyt erityisesti pienten ja keskisuurten palveluyritysten liiketoiminnan kehittämiseen Tasaisen kasvun strategia –konseptinsa avulla.