Joensuun seudun kansalaisopiston asiakaslehden kevään 2012 teema on miehet ja kansalaisopisto.

www.joensuunseudunkansalaisopisto.fi

Kansalaisopiston kautta matkalla maineeseen: Paula Salminen

Kansalaisopistossa opiskeleminen tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden mukavaan ja mielekkääseen harrastamiseen ja itsensä kehittämiseen. Useilta ainealueilta löytyy kursseja, joiden tarjoamia oppeja, valmiuksia ja tietotaitoa voi hyödyntää mitä erilaisimmissa ammateissa ja työtehtävissä. Tässä jutussa tapaamme muutamia kansalaisopistossa opiskelleita henkilöitä, jotka ovat voineet soveltaa ja hyödyntää saamaansa opetusta omissa ammateissaan mitä erilaisimmin tavoin.

Kysymykset:
  1. Milloin, missä ja mitä olet opiskellut kansalaisopistossa?
  2. Kuinka olet voinut hyödyntää kansalaisopistossa saamiasi oppeja myöhemmin elämässäsi ja työssäsi?
  3. Kerro jokin mukava muisto, hauska sattuma tai tapahtuma opiskelustasi kansalaisopistossa

Paula Salminen, dramaturgi ja näytelmäkirjailija. (lähtöisin Joensuusta - asuu nykyisin Helsingissä)

1. Aloitin vapaaopiston "Lasten estraditaiteen esittävässä ryhmässä" 8-vuotiaana vuonna 1986. Teimme esityksen nimeltä Syrjäseudun suursirkus, jota esitettiin vanhassa elokuvateatteri Tapiossa. Tuire Hindikka aloitti tuolloin teatterin perusopetuksen lapsille, jotka sittemmin kasvoivat nuoriksi. Olin mukana Hindikan ja Juhani Joensuun opetuksessa 16-vuotiaaksi. Viimeiset pari vuotta olin mukana myös Teatteri Fiaskossa, jonka esityksiä Hindikan tukena luotsasi Pirkko Kurikka.

2. Fiaskosta, Nuorinuori-teatterista, Flopista, lukuisista esityksistä ja ennen kaikkea harjoituksista mukaan tarttui tajua ja kokemusta teatterin tekemisestä. Tietenkin tämä kaikki vaikuttaa työhöni nykyisin. Kirjoittaminen ja esitysten tekeminen on minulle edelleenkin uusien asioiden opiskelua ja tutkimista. Hindikka ja Kurikka ovat olleet ratkaisevia tekijöitä alalle päätymisessä.

3.Vapaaopiston ajoilta on paljon mukavia muistikuvia päällimmäisinä Fiaskon esiintymismatkat Intiaan ja Etelä-Koreaan. Lapsiteatterin alkuvuosilta muistan jännityksen ja esiintymisvaatteet. Oli kova juttu saada Säästö-Aitasta turkoosi collegepuku Syrjäseudun suursirkusta varten. Puvun sai vielä omaksi! Muuta muistikuvaa omasta esiintymisestä ei sitten juuri olekaan. Hetekalta hyppäsin X-hypyn.


Tärkein saldo harrastuksesta, josta kehittyi ammatti, ovat ystävät.

Ei kommentteja: