Mikä on opettajien sukupuolijakauma?

Lukuvuonna 2010-2011 Joensuun seudun kansalaisopistossa opettaneesta 274 henkilöstä

• 30% oli miehiä
• 70% oli naisia

Ирина Хяюринен

Здравствуйте, дорогой читатель!

Меня зовут Хяюринен Ирина, мне 47 лет. Я работаю инструктором по фитнесу в Кансалайсописто города Йоенсуу с 2005 года. Я родилась в Новгородской области. Во времена моего детства, в том месте где я родилась, была развита художественная самодеятельность в которой я  принимала активное участие. Мне очень нравилось петь, но особенно танцевать до такой степени, что рассказывала многим односельчанам о том, что когда вырасту большой, буду баллериной или профессиональной танцовщицей, никто не верил.

Жизнь обернулась совсем по другому. В городе Ленинграде получила профессионально-техническое а затем высшее образование по производству пластмасс в химической промышленности. По специальности отработала 6 лет аппаратчиком и 3 года инженером. В свободное от работы время ходила на занятия по шейпингу и аэробике, что доставляло мне огромное удовольствие.

В 1992 году вышла замуж за гражданина Финляндии и переехала на постоянное место жительства в город Йонсуу.В 1993 году родился старший сын, а в 1994 младший. Находясь в отпуске по уходу за детьми, проводила у себя дома шейпинги для русских мам, с которыми познакомилась по приезде в Хаммаслахти. Пять лет провела с детьми дома, затем пошла на языковые курсы. По окончании курсов, нашла работу в химической промышленности, но она оказалась не интересной, не творческой. Много творчества было не надо измерять, шлифовать и упаковывать, эго страдало. Раз в неделю посещала занятия по фитнесу, чтобы как-то развеятся.

На одном из осенних занятий преподаватель спросил, что хочет ли кто пойти весной на курсы по преподаванию фитнеса. Из всей группы я одна подняла руку. Но всё оказалось сложнее. В Нииттюлахти инструктор по аэробике ушла в декретный отпуск и мне, минуя курсов, предложили освободившуюся вакансию, ссылаясь на то что я рассказывала, как проводила занятия по шейпингу в отпуске по уходу за детьми. Я согласилась. Набрала в библиотеке видеокассет, подключила свою фантазию и придумала  программу, которую со стучащим сердцем и потряхивающим телом воплотила в действительность и всё получилось. Страха было столько, что решила отказаться от следующего занятия, но отступать было не куда. Так потихоньку привыкла к новой роли.

На рубеже 39 лет задумалась о смысле жизни, оставила работу и пошла учиться в физкультурное училище города Йоенсуу на инструктора по фитнесу для людей с ограниченными способностями, имеется в виду пенсионеры по возрасту и здоровью а так же  физически и умственно проблемные дети. Учась в училище, получила базовые навыки для преподавания различных течений фитнеса.

По окончании училища нашла работу в Кансалаисописто города Йонсуу. За 6 лет работы в описто, получила квалификацию по преподаванию Пилатеса, латино- американских танцев, зумбы кроме этого веду часы по тренажорам, растяжке, аэробике, интенсивной аэробике, шейпингу, шейпингу со спортивным инвентарём, балансу. В неделю получаетса около 30 часов. Работа интересная, творческая и ответственная, хорошо спланированная. Например, моя рабочая неделя: понедельник- город; вторник- Ряяккюля- Ниеминен; среда- Киихтелюс-Хейняваара; четверг- город и хаммаслахти; пятница- Хаммаслахти; воскресенье- город.

И теперь по прошедствии многих лет, я понимаю, что во мне не умерла та маленькая танцовщица из моего детства.

 ПС. Из перечня предлагаемых курсов Кансалаисописто, выбрала, если бы оказалась в роли ученицы, курсы по английскому для ума и по йоге для души и тела. Желаю всем удачи!

Opettajat ovat usein omasta kunnasta

Syksyllä 2011 opetti Joensuun seudun kansalaisopistossa 274 opettajaa.

Toiminta-alueelta:

• Joensuu 141 hlöä
• Kontiolahti 35 hlöä
• Liperi 19 hlöä
• Pyhäselkä 16 hlöä
• Outokumpu 14 hlöä
• Eno 13 hlöä
• Polvijärvi 10 hlöä
• Tuupovaara 7 hlöä
• Kiihtelysvaara 2 hlöä

Yhteensä: 257 hlöä

Ja sitten toiminta-alueemme ulkopuolelta:

• Ilomantsi 3 hlöä
• Rääkkylä 2 hlöä
• Jyväskylä 2 hlöä
• Tuusniemi 1 hlö
• Kuopio 1 hlö
• Valtimo 1 hlö
• Kitee 1 hlö
• Tohmajärvi 1 hlö
• Parikkala 1 hlö
• Pirkkala 1 hlö
• Helsinki 1 hlö
• Oulu 1 hlö
• Sevilla 1 hlö

 Yhteensä: 17 hlöä

Monikulttuurisuus näkyy kansalaisopiston opettaja- ja opiskelijakunnassa

Monikulttuurisuus näkyy opettaja- ja opiskelijakunnassa

Ulkomaalaistaustaiset opettajat opistossa syksyllä 2011:

• Ulkomaalaistaustaisia opettajia 12 %.
• Kansallisuudet: Venäjä, Intia, Italia, Saksa, Taiwan, Unkari, Marokko, Turkki, Espanja, USA, Thaimaa, Kiina, Puola.
• Liikunta ja tanssi: 4, kielet: 17, kotitalous: 1, musiikki: 3, taide 2

Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat opistossa syksyllä 2011:

• Ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita ei tilastoida.  Heitä on väh. 1,4 %, joka on Joensuun suomi vieraana kielenä opiskelijoiden osuus koko toimialueen ilmoittautuneista.  (Vrt. Joensuussa pysyvästi asuvien maahanmuuttajien osuus asukasluvusta 0,17 % )

Vapaa-ajantyönsankarit: Mikko Heikkinen

Joensuun seudun kansalaisopistossa toimi syksyllä 2011 peräti 919 kurssia 160 eri opetuspisteessä. Opettajia, tuntiopettajia sekä päätoimisia toimi opetustyössä syyskaudella yhteensä 274 henkilöä. Opistomme iloksi monet tuntiopettajistamme ovat toimineet opistotyössä jo useiden vuosien jopa vuosikymmentenkin ajan. Monille opettajistamme kansalaisopisto tarjoaa myös päätoimisen työn. Nämä opettajat uurastavat kymmeniä tunteja viikossa, jotta opisto pystyy tarjoamaan monipuoliset ja tasokkaat opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet koko laajan seudullisen opistomme toiminta-alueella.

Tässä haastattelussa pääsemme tutustumaan kahden eri ainealueen opettajiin, jotka omilla toiminta-alueillaan kohtaavat viikoittain hyvinkin erilaisia ryhmiä ja suuria opiskelijamääriä seudun eri opetuspisteissä.

1. Kuka olet ja mistä tulet?
2. Oma historiasi opistotyössä. Miten päädyit meille?
3. Millainen on työviikkosi?
4. Mieleen painuneita sattumuksia kansalaisopistossa tekemäsi opetuksen varrelta?
5. Miten koet työsi?
6. Mitä sellaista haluaisit kertoa työstäsi, jota ei vielä varmasti tiedetä?
7. Jos tulisit opiskelijaksi kansalaisopistoon, mille kurssille tulisit?

Mikko Heikkinen

1. Olen Mikko Heikkinen ja asun nykyisin Kontiolahdella Lehmossa. Olen opiskellut yksinlaulua vuodesta 1996 lukuisilla eri opettajilla. Opiskelin Joensuun Konservatorion ammattilinjalla pääaineena laulu. Kansalaisopistossa opiskelin yksinlaulua vuosina 2000–2004 Markku Köntän johdolla. Lisäksi toimin muutaman vuoden musiikkialan monitoimiyrittäjänä, jolloin toimenkuvaani kuuluivat erilaiset äänentoisto- ja valotekniikan työt sekä laulajan- ja muusikontyöt.

2. Joensuun seudun kansalaisopistossa työskentelyni musiikintuntiopettajana aloitin tammikuussa 2011, kun Markku Könttä otti yhteyttä ja kysyi mahdollisuuttani tulla töihin kansalaisopistoon. Vastaukseni oli myönteinen enkä ole päivääkään katunut sitä päätöstäni.

3. Maanantaisin opetan yksinlaulua ja karaokeryhmää Ylämyllyllä Liperissä.
Tiistaipäivät kuluvatkin sitten Enossa ja Kontiolahdella, jossa opetan yksinlaulua.
Keskiviikkoisin suuntaan Polvijärvelle, jossa opetan myös yksinlaulua ja karaokea, kuten myös sitten torstaisin Outokummussa. Perjantaisin opetan yksinlaulua sekä Kontiolahdella että Joensuussa. Opetuspaikkoja ja opetustiloja viikon aikana minulla on todella useita. Tämä tuo osaltaan työhöni myös vaihtelua, mutta usein myös mitä erilaisimpia järjestelyjä.

4. Jokaisessa päivässä on monesti mieleenpainuvia kokemuksia, kun huomaa oppilaiden kehityksen ja harrastukseen syttyneen kipinän. Se antaa myös opettajalle voimia työn tekoon ja kehittymiseen työssään. Kun näkee opiskelijansa oppineen jotain uutta tai löytäneensä vaikkapa sopivan laulun ohjelmistoonsa on molemminpuolinen tyytyväisyys monesti käsinkosketeltavaa.

5. Työni kansalaisopistossa on monipuolista ja haastavaa, välillä raskastakin, mutta useimmiten palkitsevaa. Oppilaiden vaihtuminen ja eri työpisteet tekevät työstä mielekästä ja tämänhetkinen työni on kuin unelmieni täyttymys. Olen tehnyt monenlaista musiikin parissa tapahtuvaa työtä, mutta usein niissä töissä työajat ovat öisin ja työmatkat Pohjois-Karjalasta suhteettoman pitkiä. Muistan usein lähteneeni keikalle esim. Helsinkiin aamupäivällä ja palanneeni sieltä seuraavana aamuna. Se on pidemmän päälle raskasta työtä.

6. En tiedä tiedetäänkö ja huomataanko, mutta käytän runsaasti aikaa tuntieni suunnitteluun ja mietin usein opiskelijoitteni lähtökohtia ja niitä oppeja, joita kullekin haluaisin jakaa. Seuraan tästäkin syystä paljon mitä musiikkielämässä meillä ja muualla tapahtuu.

7. En nimeäisi yhtään kurssia erikseen, mutta osallistuisin mielelläni kurssille, jossa opetus on monipuolista aiheeseen liittyen sekä monentasoiset opiskelijat huomioonottavaa. Tällaisia kursseja varmasti seutuopistosta löytyykin paljon. Siinä myös ajateltavaa itsellenikin seutuopiston opettajana.

Vapaa-ajantyönsankarit: Irina Häyrinen

Joensuun seudun kansalaisopistossa toimi syksyllä 2011 peräti 919 kurssia 160 eri opetuspisteessä. Opettajia, tuntiopettajia sekä päätoimisia toimi opetustyössä syyskaudella yhteensä 274 henkilöä. Opistomme iloksi monet tuntiopettajistamme ovat toimineet opistotyössä jo useiden vuosien jopa vuosikymmentenkin ajan. Monille opettajistamme kansalaisopisto tarjoaa myös päätoimisen työn. Nämä opettajat uurastavat kymmeniä tunteja viikossa, jotta opisto pystyy tarjoamaan monipuoliset ja tasokkaat opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet koko laajan seudullisen opistomme toiminta-alueella.

Tässä haastattelussa pääsemme tutustumaan kahden eri ainealueen opettajiin, jotka omilla toiminta-alueillaan kohtaavat viikoittain hyvinkin erilaisia ryhmiä ja suuria opiskelijamääriä seudun eri opetuspisteissä.

1.     Kuka olet ja mistä tulet?
2.     Oma historiasi opistotyössä. Miten päädyit meille?
3.     Millainen on työviikkosi?
4.     Mieleen painuneita sattumuksia kansalaisopistossa tekemäsi opetuksen varrelta?
5.     Miten koet työsi?
6.     Mitä sellaista haluaisit kertoa työstäsi, jota ei vielä varmasti tiedetä?
7.     Jos tulisit opiskelijaksi kansalaisopistoon, mille kurssille tulisit?

Irina Häyrinen

1.     Olen Irina Häyrinen, Hammaslahdesta, 47 -vuotias kansalaisopiston liikunnan tuntiopettaja. Tulin Suomeen Venäjältä vuonna 1992. Minulla on suomalainen mies ja 2 aikuista lasta.

Minulla on Pietarista muovi-insinöörikoulutus, jota opiskelin 6 vuotta.

2.     Olen liikkunut pienestä asti, pitänyt yleisurheilusta, juossut ja hypännyt pituutta hyvin, joskus kilpaillutkin. Aloin parikymppisenä harrastaa Pietarissa aerobiciä ja kävin säännöllisesti kerran viikossa tunnilla monta vuotta ja tykkäsin lajista paljon. Tulin suomeen ummikkona sekä tulin raskaaksi heti Suomeen tulon jälkeen, ajattelin että haluan löytää jonkin paikan jossa käydä jumpassa. Meillä Hammaslahdessa oli ylä-asteella Maijan ohjaama tunti.. Kävin iltaisin lenkillä ja näin kun yläasteella ihmiset liikkuu. Kävin aina illalla katsomassa ovesta sisään mitä siellä tapahtuu, mutta rohkaistuin vasta useamman vuoden päästä. Siitä lähtien aloin käydä Maijan tunneilla. Silloin 90-luvulla oli vielä vanhanaikaista ja lapset sai tulla mukaan tunneille. Pojat leikkivät siellä jossain nurkassa ja minä jumppasin ja voimistelin. Olen tosi kiitollinen siellä Hammaslahdessa kaikille, jotka ovat päästäneet minut lasten kanssa voimistelemaan. Mieheni oli aina reissussa ja minulla ei ollut sukulaisia täällä suomessa. Minun oli aina pakko ottaa lapset mukaan.

Kuitenkin kävi niin, että yksi Niittylahden ohjaaja jäi äitiyslomalle ja Pirjo, Pyhäselän naisjaostolla puheenjohtaja sanoi, että sinä aloitat nyt keväällä ohjaamaan Niittylahdessa kuntojumppaa. Minä kysyin, että mitenkä minä lähden ohjaamaan kuntojumppaa kun minulla ei ole minkään näköistä koulutusta! Pirjo sanoi, että kerran sinä siellä kotona olet naisille ohjannut ja kyllä sinä ohjaat Niittylahdessakin. Minä menin kirjastoon ja otin sieltä kaikennäköisiä videoita ja minä ihmettelin sitä mitenkä ohjaajat osaavat puhua ennen liikettä, että ihmiset ovat valmiita seuraavaa liikettä tekemään. Kielikin oli vielä tosi korkea kynnys. Ensimmäisen kerran jälkeen tuntui että ohjaaminen ei ole minun juttu. Minua niin jännitti ja jotenkin oli paha olo ja ajattelin, että minun ohjelma oli niin surkea tai joku tämmöinen… en tiedä. Minä soitin Pirjolle ja sanoin, että minä lopetan tähän. Hän sanoi, että et sinä lopeta. Sinä kyllä jatkat. Kysyin, että kykenenkö minä tähän? Ja hän sanoi, että kykenet. Ja siitä se sitten alkoi... Vuonna 2004 kun minun teollisuusura loppui ja olin 39 -vuotias, mietin onko tämä se työ mitä minun pitää eläkeikään asti tehdä. Minä lopetin sen työn ja menin Islolle erityisliikunnanohjaajakoulutukseen. Sen jälkeen suoritin vielä liikunnan ammattitutkinnon ja pyysin kansalaisopistolta töitä. Sain 6 tuntia työtä ja aloitin kiinteytys-, kunto- ja tehojumppilla.

3.     Nyt minulla on useita ryhmiä ja opetuspaikkoja. Minulla on maanantaina kaupunkiryhmiä Mehtimäen koululla, Vesikossa ja Opistotalolla. Tiistaina olen Rääkkylässä Keski-Karjalan opistolla, jossa opetan Rääkkylän kylällä ja sitten Niemisellä. Minulla on siis kaksi työnantajaa. Keskiviikkona minulla on Kiihtelysvaaralla ja Heinävaaralla tunteja. Torstaina minulla on Karsikon koululla ja Hammaslahdessa. Perjantaina olen Hammaslahdessa. Sunnuntaina olen koko päivän Opistotalolla.  Ryhmiä on monenlaisia tanssillisesta liikunnasta kuntosaliin. 

4.     Mieleen painuneita sattumuksia opistotyöstä on monia, niitä tulee ja menee, ei kaikkia muista. Tänä syksynä Kiihtelysvaarassa sattui, ettei varaston ovi ollutkaan auki ja emme saaneet patjoja pilatestuntia varten. Onneksi minulla oli takakontissa 3 alustaa ja yksi nainen asui aika lähellä ja hän juoksi kotiin ja toi sieltä kaikki patjat mitä löytyi. Kaikilla oli sitten alusta ja kaikki olivat tyytyväisiä.

5.     Vaikka näin paljon teen näitä tunteja, niin kyllä minä joka tunti teen sydämellä, vaikka se olisi viides tunti päivässä. Teen jokaisen tunnin kuin vasta olisin tullut töihin. Ihmiset ovat erilaisia ja joka ryhmässä on oma tavallaan niin kuin aura, en tiedä miten sen selittäisi… jokaisen ryhmän kanssa tulee pikkasen erilainen suhde. Musiikki ja ihmiset tekee paljon. Ja sitten, että saa käyttää omaa mielikuvitusta, jos minulla esimerkiksi ajatus toimii hyvin ja minä keksin esimerkiksi todella loistavan uuden liikkeen tai sarjan, niin se nostaa mielenkiintoa.

6.     No, haluaisin, että esimerkiksi Hammaslahdessa missä on sähköiset ovet olisi semmoinen ovikello, kuin Heinävaaralla, ettei tarvitse ohjaajan aina ovessa seisoa ja odottaa kun seuraava asiakas tulee. Jos joku myöhästyy, voi soittaa ovikelloa ja joku ryhmästä tulee aukaisemaan.  Jos ihminen myöhästyy muissa opetuspaikoissa, hän on oven ulkopuolella... Jotkut kertoivat, että he ovat juosseet koulua ympäri ja yrittäneet vaikka millä tavoin päästä sisään. Se on lisäkustannus, että ei tähän välttämättä lähde kaikki mukaan, mutta se olisi helpotus kaikille.

7.     Joogaan! Ja jos ei liikuntaa lasketa, niin sitten englantia.

Kansalaisopiston kautta matkalla maineeseen: Paula Salminen

Kansalaisopistossa opiskeleminen tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden mukavaan ja mielekkääseen harrastamiseen ja itsensä kehittämiseen. Useilta ainealueilta löytyy kursseja, joiden tarjoamia oppeja, valmiuksia ja tietotaitoa voi hyödyntää mitä erilaisimmissa ammateissa ja työtehtävissä. Tässä jutussa tapaamme muutamia kansalaisopistossa opiskelleita henkilöitä, jotka ovat voineet soveltaa ja hyödyntää saamaansa opetusta omissa ammateissaan mitä erilaisimmin tavoin.

Kysymykset:

1. Milloin, missä ja mitä olet opiskellut kansalaisopistossa?
2. Kuinka olet voinut hyödyntää kansalaisopistossa saamiasi oppeja myöhemmin elämässäsi ja työssäsi?
3. Kerro jokin mukava muisto, hauska sattuma tai tapahtuma opiskelustasi kansalaisopistossa

Paula Salminen, dramaturgi ja näytelmäkirjailija. (lähtöisin Joensuusta - asuu nykyisin Helsingissä)

1. Aloitin vapaaopiston "Lasten estraditaiteen esittävässä ryhmässä" 8-vuotiaana vuonna 1986. Teimme esityksen nimeltä Syrjäseudun suursirkus, jota esitettiin vanhassa elokuvateatteri Tapiossa. Tuire Hindikka aloitti tuolloin teatterin perusopetuksen lapsille, jotka sittemmin kasvoivat nuoriksi. Olin mukana Hindikan ja Juhani Joensuun opetuksessa 16-vuotiaaksi. Viimeiset pari vuotta olin mukana myös Teatteri Fiaskossa, jonka esityksiä Hindikan tukena luotsasi Pirkko Kurikka.

2. Fiaskosta, Nuorinuori-teatterista, Flopista, lukuisista esityksistä ja ennen kaikkea harjoituksista mukaan tarttui tajua ja kokemusta teatterin tekemisestä. Tietenkin tämä kaikki vaikuttaa työhöni nykyisin. Kirjoittaminen ja esitysten tekeminen on minulle edelleenkin uusien asioiden opiskelua ja tutkimista. Hindikka ja Kurikka ovat olleet ratkaisevia tekijöitä alalle päätymisessä.

3.Vapaaopiston ajoilta on paljon mukavia muistikuvia päällimmäisinä Fiaskon esiintymismatkat Intiaan ja Etelä-Koreaan. Lapsiteatterin alkuvuosilta muistan jännityksen ja esiintymisvaatteet. Oli kova juttu saada Säästö-Aitasta turkoosi collegepuku Syrjäseudun suursirkusta varten. Puvun sai vielä omaksi! Muuta muistikuvaa omasta esiintymisestä ei sitten juuri olekaan. Hetekalta hyppäsin X-hypyn.

Tärkein saldo harrastuksesta, josta kehittyi ammatti, ovat ystävät.

Kansalaisopiston kautta matkalla maineeseen: Sami Hopponen

Kansalaisopistossa opiskeleminen tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden mukavaan ja mielekkääseen harrastamiseen ja itsensä kehittämiseen. Useilta ainealueilta löytyy kursseja, joiden tarjoamia oppeja, valmiuksia ja tietotaitoa voi hyödyntää mitä erilaisimmissa ammateissa ja työtehtävissä. Tässä jutussa tapaamme muutamia kansalaisopistossa opiskelleita henkilöitä, jotka ovat voineet soveltaa ja hyödyntää saamaansa opetusta omissa ammateissaan mitä erilaisimmin tavoin.

Kysymykset:

1. Milloin, missä ja mitä olet opiskellut kansalaisopistossa?
2. Kuinka olet voinut hyödyntää kansalaisopistossa saamiasi oppeja myöhemmin elämässäsi ja työssäsi?
3. Kerro jokin mukava muisto, hauska sattuma tai tapahtuma opiskelustasi kansalaisopistossa

Sami Hopponen harmonikkataiteilija, Kultaisen harmonikan voittaja (lähtöisin Polvijärveltä – asuu nykyisin Kontiolahdella)

1. Ensimmäiset kansalaisopiston opinnot olivat Polvijärvellä harmonikan
soittoa Jouni Martikaisen johdolla. Aloitin 7-vuotiaana syksyllä 1994. Siitä ylipäätään alkoi koko musiikinharrastus. Tunneilla käyntiä jatkui yli kymmenen vuotta. Opiskelin myös yksinlaulua Kontiolahden kansalaisopistossa Markku Köntän johdolla vuosina 2004–2006.

2. Kansalaisopistosta se musiikin tekeminen alkoi ja sieltä sain hyvät perustiedot ja taidot soittamiseen ja laulamiseen.  Keikoilla laulan myös paljon, joten laulutunneillakaan käynti ei mennyt hukkaan. Paljon sain hyviä vinkkejä laulamiseen, esiintymiseen ja laulun tekstien tulkintaan. Kansalaisopistossa saamiani oppeja olen pystynyt hyödyntämään työelämässäni todella paljon.

3. Mitään erityistä hauskaa sattumaa ei nyt tule mieleen, mutta aina on ollut hauskaa ja aina oli helppo ja mukava mennä tunneille. Tietenkin alku ajoilta on hämäriä muistoja ensimmäisistä
esiintymisistä kansalaisopiston joulu- ja kevätjuhlista. Silloin oli erittäin tärkeää ja mukavaa päästä esittämään yleisölle niitä ensimmäisiä opittuja kappaleita, joita soittotunneilla oli opeteltu.
Laulutunneilla tutustui myös muihin opiskelijoihin ja sitä kautta sai hyviä kavereita, joista onkin ollut iloa pidemmäksikin aikaa! :)

Kansalaisopiston kautta matkalla maineeseen: Anne Härkönen

Kansalaisopistossa opiskeleminen tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden mukavaan ja mielekkääseen harrastamiseen ja itsensä kehittämiseen. Useilta ainealueilta löytyy kursseja, joiden tarjoamia oppeja, valmiuksia ja tietotaitoa voi hyödyntää mitä erilaisimmissa ammateissa ja työtehtävissä. Tässä jutussa tapaamme muutamia kansalaisopistossa opiskelleita henkilöitä, jotka ovat voineet soveltaa ja hyödyntää saamaansa opetusta omissa ammateissaan mitä erilaisimmin tavoin.

Kysymykset:

1. Milloin, missä ja mitä olet opiskellut kansalaisopistossa?
2. Kuinka olet voinut hyödyntää kansalaisopistossa saamiasi oppeja myöhemmin elämässäsi ja työssäsi?
3. Kerro jokin mukava muisto, hauska sattuma tai tapahtuma opiskelustasi kansalaisopistossa

Anne Härkönen musiikintuntiopettaja, iskelmälaulun Suomenmestari (lähtöisin Joensuusta- asuu nykyisin Joensuussa)

1. Aloitin opiskelut Kontiolahden kansalaisopistossa vuonna 1999. Siitä lähtien opiskelut ovat jatkuneet tiiviisti ja jatkuvat edelleenkin yksinlaulun merkeissä Markku Köntän johdolla. Olen opiskellut mm. ilmaisutaitoa, kieliä, tanssia, pianon- ja viulun soittoa, klassista laulua, äänenmuodostusta ja populääri puolen laulua, jota opiskelen edelleenkin. Lisäksi olen laulanut myös muutamassa opiston kuorossa. Opettajinani ovat toimineet mm. Tuire Hindikka (ilmaisutaito), Sakari Mustonen (tanssi), Päivi Nylund ja Minna Lappalainen (piano), Liisa Karhu (viulu), Maritta Heikkurinen (klassinen laulu), Jarmo Kuittinen (äänenmuodostus) ja Markku Könttä (laulu).

2. Aloittaessani opiskelut kansalaisopistossa 12 vuotta sitten en oikein osannut haaveillakaan siitä, että jonakin päivänä tästä tulisi ammatti ja ihana työ. Opetan tällä hetkellä yksinlaulua ja ohjaan karaokekursseja. Nautin työstäni valtavasti ja vaikka se onkin välillä haasteellisempaa niin se antaa valtavasti myös itselleni. Tunnen oppivani siinä samalla usein itsekin. Olen saanut ihanat ihmiset ympärilleni ja oppilaikseni ja meidän on mukava touhuta ja opiskella yhdessä uusia asioita. Nauramme usein karaoketunneilla vatsalihaksemme kipeiksi.

Opistosta saamiani oppeja voin hyödyntää niin työssäni kansalaisopistossa kuin myös esiintyvänä laulajana. Keikkailen ahkerasti ja uskon että pahin ujous on kadonnut ja kaikki saamani opit ovat johtaneet ja kasvattaneet siihen, että tänä päivänä rakastan olla lavalla ja yleisön edessä. Pienenä tyttönä polte estradeille oli kova ja tuolloin lelukoppa toimi lavana ja vessapaperirulla mikrofonina. Myöhemmin olen sitten saanut astua jo isoillekin estradeille ja ihan oikea mikrofoni kädessä!

3. Tuntuu että mukavia muistoja on niin valtavan paljon! Ihania hetkiä ja tapahtumia joissa olen saanut olla mukana! Olen saanut myös tutustua ihaniin uusiin ihmisiin ja kasvaa ja kehittää itseäni! Musiikin opiskeleminen sopii kaiken ikäisille, eikä siihen koskaan ole liian vanha! Aina voi oppia uutta ja toisaalta koskaan ei ole myöskään valmis.. =).

Kansalaisopiston kautta matkalla maineeseen: Saija Tuupanen

Kansalaisopistossa opiskeleminen tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden mukavaan ja mielekkääseen harrastamiseen ja itsensä kehittämiseen. Useilta ainealueilta löytyy kursseja, joiden tarjoamia oppeja, valmiuksia ja tietotaitoa voi hyödyntää mitä erilaisimmissa ammateissa ja työtehtävissä. Tässä jutussa tapaamme muutamia kansalaisopistossa opiskelleita henkilöitä, jotka ovat voineet soveltaa ja hyödyntää saamaansa opetusta omissa ammateissaan mitä erilaisimmin tavoin.

Kysymykset:

1. Milloin, missä ja mitä olet opiskellut kansalaisopistossa?
2.  Kuinka olet voinut hyödyntää kansalaisopistossa saamiasi oppeja myöhemmin elämässäsi ja työssäsi?
3.  Kerro jokin mukava muisto, hauska sattuma tai tapahtuma opiskelustasi kansalaisopistossa 

Saija Tuupanen tangokuningatar (lähtöisin Tuupovaarasta – asuu nykyisin Toivakassa)

1. Opiskelin yksinlaulua Markku Köntän johdolla Kontiolahden kansalaisopistossa vuosina 1999–2003. Yksinlaulun ohella opiskelin myös musiikinteoriaa ja pianonsoittoa.

2. Kaikista saamistani opeista on ollut ehdottomasti suuri hyöty työssäni ja muutenkin elämässä. Kaikki opistossa saamani opit ovat vieneet osaamistani monessa asiassa eteenpäin ja työnteko on ollut niiden kautta helpompaa. Suurimpia asioita joita musiikin ohella opin oli saada varmuutta ujouden ja jännityksen poistamiseksi. On ollut hienoa huomata kuinka opiskelu antoi oppeja koko elämän saralle.

3. Opiskelusta kansalaisopistossa jäivät mieleen paitsi tärkeät opit ja hienot muistot, mutta myös monta hyvää ystävää! Tapahtumista muistan vaikkapa sen, kun näyttelijä Susanna Haavisto kävi opettamassa meitä innokkaita yksinlaulajia. Niistä tunneista ei puuttunut naurua, laulua eikä myöskään kyyneleitä.

Mieleen on jäänyt ehkä ensimmäinen esiintymiseni laulajana. Se tapahtui opiston tiloissa ja tuntui että en jännitykseltäni pystynyt edes hengittämään, laulamisesta puhumattakaan. Jotenkin sain tsempattua itseni ja tuon tilanteen jälkeen olin entistäkin innokkaampi esiintymään ja oppimaan uutta. Suosittelen yksinlaulua ja musiikinopiskelua kaikille.

Musiikista ja sen harrastamisesta saa oppeja ja hyvää oloa elämän joka tilanteeseen.

Mitä miehet tekevät vapaa-aikanaan? Miehet kertovat.

Missä miehet luuraa? Mitä he itse asiassa tekevät vapaa-aikanaan?

Vapaa-aikanaan kansalaisopistossa harrastavista ja opiskelevista henkilöistä n. 80 % on naisia.  Ja he ovat kiinnostuneita mitä erilaisimmista asioista.  Ei ihme että mies usein kotona pohtiikin: Mikä on se huuhaa, jota vaimo puuhaa?
Aikuiskasvatuksen julkaisussa Lifelong Learning in Europe 2/2011 Barry Golding pohtii, miksi miehet ja erityisesti iäkkäät miehet eivät osallistu aikuiskoulutukseen. Golding tarjoaa selitykseksi mm. sen että miehiä tökkii ylhäältä päin holhoaminen ja kaikenlainen sivistäminen, ikään kuin he olisivat jonkinlaisia potilaita tai muuten puutteellisia ja vajaita, joille pitää asioita erikseen opettaa.  Beatles taisi asian todeta jo biisissään Please, please me, don't teach me.

Onko asia todella näin? Jouni (20 v., Outokumpu), Jusa (25 v., Savonlinna), Antti (32v., Kontiolahti), Sami (37 v., Jyväskylä), Greg (50 v., Joensuu), Pekka (57 v., Lappeenranta), Pekka (55 v., Joensuu) ja Pentti (64 v., Hyvinkää) kertovat.

Vaikka miehiä ei näy oppilaitoksissa, se ei tarkoita että miehet eivät harrastaisi vapaa-aikanaan.  Antti ja Jusa ovat hyvä esimerkki aktiivisesti liikuntaa harrastavista nuorista miehistä.

”Ulkoilen koiran kanssa päivittäin, katselen leffoja, kuuntelen musiikkia, lenkkeilen, laskettelen ja pelaan tennistä noin kerran viikossa. Haluaisin pelata sählyä ja jääkiekkoa, jos löytyisi sopiva porukka. Laskuvarjohyppy kurssikin voisi kiinnostaa. Ylipäänsä jonkin joukkuelajin pelaaminen kiinnostaisi… ” (Antti)

 ”Harrastuksina lenkkeily ja kuntosali ovat tärkeimmät ja tietysti kavereiden kanssa vietän aika paljon aikaa. Ehkä joku liikunnallinen harrastus kun talvi on tulossa ja juoksumahdollisuudet alkavat heiketä. Koulun puolesta tulee ajattelua vaativaa toimintaa aika paljon niin ehkä juuri jotain rentouttavaa vastapainoksi.” (Jusa)

Miehet eivät välttämättä edes keskustele harrastamisistaan keskenään... mutta monet asiat kiinnostavat heitä.

”Ei ole ollut mitään puhetta.” (Jusa)

                      ”En näe mitään estettä lähteä tekemään, oppimaan, opiskelemaan, harrastamaan paitsi laiskuus. Toisaalta miestä on vaikeampi saada opiskelemaan, kun opiskeluun käytetyn ajan voi "kähistä" kavereiden kanssa.” (Pekka 55v)

”Nykyisin en halua tehdä itselleni, mitään uusia aikataulutettuja menoja. En ole säännölliseen opiskeluun sopivalla luonteenlaadulla varustettu.” (Pekka 57v)

Miehet tuntuvatkin ratkaisevan tiedonhankinnan ongelmat kysymällä kavereilta tai googlaamalla netistä.

”No, kavereiltahan sitä käytännön tietoutta saa. Googlaamalla ja kirjastosta saa sitten muunlaista tietoa.” (Pentti 64v)

”Tänään englannin kielen sanakirjasta. Yleensä netistä.” (Sami 37v)

Kysyimme miehiltä, mitä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta kansalaisopisto ja saimme monia näkökulmia asiaan.

” When I think of the Kansalaisopisto, the first thing that comes to my mind is language instruction, it offers a very important source of instruction for foreigners, but it also offers many other languages for Finnish born people also. However, not just languages spring to mind. There are also lots of dancing courses, and many courses based on arts and crafts.”  (Greg 50v)

”Avoin kaikille.” (Sami 37v)

“Mukava harrastuspiiri, josta monet ovat saaneet merkittävää sisältöä elämäänsä ja monia lisätaitoja.” (Pentti 64v)

Kansalaisopisto on kuitenkin monelle nuorelle miehelle vieras viiteryhmä, kuten Jusa ja Jouni kommentoivat.

”Ensimmäisenä tulee mieleen että se on laitos joka tarjoaa kursseja. Tosi vähän olen itse perehtynyt ja minulla on aika vähän tietoa siitä.” (Jusa 25v)

”Jotenkin yhdistän sen aikuisopistoon enemmänkin. Siellä opiskelee ihmiset joilla on jo jonkin alan ammattitutkinto, ovat lukeneet ammattiin mutteivät ole työllistyneet siltä alalta. Ehkä jopa työn ohessa kouluttavat itseänsä muihin töihin.” (Jouni 20v)

Kansalaisopiston on sanottu olevan tätiopisto suuren naisasiakaskunnan vuoksi. Halusimmekin tietää, onko tämä mielikuva yksi syy miesten vähyyteen.

”Olen pannut merkille, että onhan siellä nuoria tyttöjäkin tätien lisäksi;) Kyllä opiskelemaan muutama mieskin mahtuu.  Syy ko. mielikuvaan on ehkä se, että tarjolla on paljon sellaisia kursseja, jotka mielletään täti- kursseiksi. Varsinaiset "äijä"- kurssit puuttuvat tai ovat vähissä. Yhteiskunnassa miehen ja naisen roolit ovat lähentyneet toisiaan ja naiset ovat lähteneet rikkomaan rajoja enemmän kuin miehet.” (Pekka 55v)

”En oikein allekirjoita tuota, vaikka naiset lienevät enemmistönä. Onhan miehille paljonkin 'miehisiä' aloja tekniikan puolella, ja kielet lienevät sekasarjoja.” (Pekka 57v)

Mies on oppimiskykyinen ihmislaji – tai ainakin oppimishaluinen. Tämä kävi ilmi miesten tulevan talven lempipuuhista sekä tulevaisuuden oppimistoiveista.

”Laskettelu, laskuvarjohyppy- kurssi olisi kiva suorittaa… jos kansalaisopisto järjestää joskus "Jack Osbourne Adrenaline junkies"- tyyppisiä tempauksia, niin täällä on yks varma osallistuja;) ” (Antti 32v)

”Hiihto voisi olla tai moottorikelkkailu. Joku tämmönen. Haluaisin oppia hitsaamaan esimerkiksi.” (Jouni 20v)

”If I were to learn something completely new, something I’ve never done in the past, I might try my hand at water-color painting. That could be interesting.” (Greg 50v)