Ирина Хяюринен

Здравствуйте, дорогой читатель!

Меня зовут Хяюринен Ирина, мне 47 лет. Я работаю инструктором по фитнесу в Кансалайсописто города Йоенсуу с 2005 года. Я родилась в Новгородской области. Во времена моего детства, в том месте где я родилась, была развита художественная самодеятельность в которой я  принимала активное участие. Мне очень нравилось петь, но особенно танцевать до такой степени, что рассказывала многим односельчанам о том, что когда вырасту большой, буду баллериной или профессиональной танцовщицей, никто не верил.

Жизнь обернулась совсем по другому. В городе Ленинграде получила профессионально-техническое а затем высшее образование по производству пластмасс в химической промышленности. По специальности отработала 6 лет аппаратчиком и 3 года инженером. В свободное от работы время ходила на занятия по шейпингу и аэробике, что доставляло мне огромное удовольствие.

В 1992 году вышла замуж за гражданина Финляндии и переехала на постоянное место жительства в город Йонсуу.В 1993 году родился старший сын, а в 1994 младший. Находясь в отпуске по уходу за детьми, проводила у себя дома шейпинги для русских мам, с которыми познакомилась по приезде в Хаммаслахти. Пять лет провела с детьми дома, затем пошла на языковые курсы. По окончании курсов, нашла работу в химической промышленности, но она оказалась не интересной, не творческой. Много творчества было не надо измерять, шлифовать и упаковывать, эго страдало. Раз в неделю посещала занятия по фитнесу, чтобы как-то развеятся.

На одном из осенних занятий преподаватель спросил, что хочет ли кто пойти весной на курсы по преподаванию фитнеса. Из всей группы я одна подняла руку. Но всё оказалось сложнее. В Нииттюлахти инструктор по аэробике ушла в декретный отпуск и мне, минуя курсов, предложили освободившуюся вакансию, ссылаясь на то что я рассказывала, как проводила занятия по шейпингу в отпуске по уходу за детьми. Я согласилась. Набрала в библиотеке видеокассет, подключила свою фантазию и придумала  программу, которую со стучащим сердцем и потряхивающим телом воплотила в действительность и всё получилось. Страха было столько, что решила отказаться от следующего занятия, но отступать было не куда. Так потихоньку привыкла к новой роли.

На рубеже 39 лет задумалась о смысле жизни, оставила работу и пошла учиться в физкультурное училище города Йоенсуу на инструктора по фитнесу для людей с ограниченными способностями, имеется в виду пенсионеры по возрасту и здоровью а так же  физически и умственно проблемные дети. Учась в училище, получила базовые навыки для преподавания различных течений фитнеса.

По окончании училища нашла работу в Кансалаисописто города Йонсуу. За 6 лет работы в описто, получила квалификацию по преподаванию Пилатеса, латино- американских танцев, зумбы кроме этого веду часы по тренажорам, растяжке, аэробике, интенсивной аэробике, шейпингу, шейпингу со спортивным инвентарём, балансу. В неделю получаетса около 30 часов. Работа интересная, творческая и ответственная, хорошо спланированная. Например, моя рабочая неделя: понедельник- город; вторник- Ряяккюля- Ниеминен; среда- Киихтелюс-Хейняваара; четверг- город и хаммаслахти; пятница- Хаммаслахти; воскресенье- город.

И теперь по прошедствии многих лет, я понимаю, что во мне не умерла та маленькая танцовщица из моего детства.

 ПС. Из перечня предлагаемых курсов Кансалаисописто, выбрала, если бы оказалась в роли ученицы, курсы по английскому для ума и по йоге для души и тела. Желаю всем удачи!

Vapaa-ajantyönsankarit: Mikko Heikkinen

Joensuun seudun kansalaisopistossa toimi syksyllä 2011 peräti 919 kurssia 160 eri opetuspisteessä. Opettajia, tuntiopettajia sekä päätoimisia toimi opetustyössä syyskaudella yhteensä 274 henkilöä. Opistomme iloksi monet tuntiopettajistamme ovat toimineet opistotyössä jo useiden vuosien jopa vuosikymmentenkin ajan. Monille opettajistamme kansalaisopisto tarjoaa myös päätoimisen työn. Nämä opettajat uurastavat kymmeniä tunteja viikossa, jotta opisto pystyy tarjoamaan monipuoliset ja tasokkaat opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet koko laajan seudullisen opistomme toiminta-alueella.

Tässä haastattelussa pääsemme tutustumaan kahden eri ainealueen opettajiin, jotka omilla toiminta-alueillaan kohtaavat viikoittain hyvinkin erilaisia ryhmiä ja suuria opiskelijamääriä seudun eri opetuspisteissä.

1. Kuka olet ja mistä tulet?
2. Oma historiasi opistotyössä. Miten päädyit meille?
3. Millainen on työviikkosi?
4. Mieleen painuneita sattumuksia kansalaisopistossa tekemäsi opetuksen varrelta?
5. Miten koet työsi?
6. Mitä sellaista haluaisit kertoa työstäsi, jota ei vielä varmasti tiedetä?
7. Jos tulisit opiskelijaksi kansalaisopistoon, mille kurssille tulisit?

Mikko Heikkinen

1. Olen Mikko Heikkinen ja asun nykyisin Kontiolahdella Lehmossa. Olen opiskellut yksinlaulua vuodesta 1996 lukuisilla eri opettajilla. Opiskelin Joensuun Konservatorion ammattilinjalla pääaineena laulu. Kansalaisopistossa opiskelin yksinlaulua vuosina 2000–2004 Markku Köntän johdolla. Lisäksi toimin muutaman vuoden musiikkialan monitoimiyrittäjänä, jolloin toimenkuvaani kuuluivat erilaiset äänentoisto- ja valotekniikan työt sekä laulajan- ja muusikontyöt.

2. Joensuun seudun kansalaisopistossa työskentelyni musiikintuntiopettajana aloitin tammikuussa 2011, kun Markku Könttä otti yhteyttä ja kysyi mahdollisuuttani tulla töihin kansalaisopistoon. Vastaukseni oli myönteinen enkä ole päivääkään katunut sitä päätöstäni.

3. Maanantaisin opetan yksinlaulua ja karaokeryhmää Ylämyllyllä Liperissä.
Tiistaipäivät kuluvatkin sitten Enossa ja Kontiolahdella, jossa opetan yksinlaulua.
Keskiviikkoisin suuntaan Polvijärvelle, jossa opetan myös yksinlaulua ja karaokea, kuten myös sitten torstaisin Outokummussa. Perjantaisin opetan yksinlaulua sekä Kontiolahdella että Joensuussa. Opetuspaikkoja ja opetustiloja viikon aikana minulla on todella useita. Tämä tuo osaltaan työhöni myös vaihtelua, mutta usein myös mitä erilaisimpia järjestelyjä.

4. Jokaisessa päivässä on monesti mieleenpainuvia kokemuksia, kun huomaa oppilaiden kehityksen ja harrastukseen syttyneen kipinän. Se antaa myös opettajalle voimia työn tekoon ja kehittymiseen työssään. Kun näkee opiskelijansa oppineen jotain uutta tai löytäneensä vaikkapa sopivan laulun ohjelmistoonsa on molemminpuolinen tyytyväisyys monesti käsinkosketeltavaa.

5. Työni kansalaisopistossa on monipuolista ja haastavaa, välillä raskastakin, mutta useimmiten palkitsevaa. Oppilaiden vaihtuminen ja eri työpisteet tekevät työstä mielekästä ja tämänhetkinen työni on kuin unelmieni täyttymys. Olen tehnyt monenlaista musiikin parissa tapahtuvaa työtä, mutta usein niissä töissä työajat ovat öisin ja työmatkat Pohjois-Karjalasta suhteettoman pitkiä. Muistan usein lähteneeni keikalle esim. Helsinkiin aamupäivällä ja palanneeni sieltä seuraavana aamuna. Se on pidemmän päälle raskasta työtä.

6. En tiedä tiedetäänkö ja huomataanko, mutta käytän runsaasti aikaa tuntieni suunnitteluun ja mietin usein opiskelijoitteni lähtökohtia ja niitä oppeja, joita kullekin haluaisin jakaa. Seuraan tästäkin syystä paljon mitä musiikkielämässä meillä ja muualla tapahtuu.

7. En nimeäisi yhtään kurssia erikseen, mutta osallistuisin mielelläni kurssille, jossa opetus on monipuolista aiheeseen liittyen sekä monentasoiset opiskelijat huomioonottavaa. Tällaisia kursseja varmasti seutuopistosta löytyykin paljon. Siinä myös ajateltavaa itsellenikin seutuopiston opettajana.

Vapaa-ajantyönsankarit: Irina Häyrinen

Joensuun seudun kansalaisopistossa toimi syksyllä 2011 peräti 919 kurssia 160 eri opetuspisteessä. Opettajia, tuntiopettajia sekä päätoimisia toimi opetustyössä syyskaudella yhteensä 274 henkilöä. Opistomme iloksi monet tuntiopettajistamme ovat toimineet opistotyössä jo useiden vuosien jopa vuosikymmentenkin ajan. Monille opettajistamme kansalaisopisto tarjoaa myös päätoimisen työn. Nämä opettajat uurastavat kymmeniä tunteja viikossa, jotta opisto pystyy tarjoamaan monipuoliset ja tasokkaat opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet koko laajan seudullisen opistomme toiminta-alueella.

Tässä haastattelussa pääsemme tutustumaan kahden eri ainealueen opettajiin, jotka omilla toiminta-alueillaan kohtaavat viikoittain hyvinkin erilaisia ryhmiä ja suuria opiskelijamääriä seudun eri opetuspisteissä.

1.     Kuka olet ja mistä tulet?
2.     Oma historiasi opistotyössä. Miten päädyit meille?
3.     Millainen on työviikkosi?
4.     Mieleen painuneita sattumuksia kansalaisopistossa tekemäsi opetuksen varrelta?
5.     Miten koet työsi?
6.     Mitä sellaista haluaisit kertoa työstäsi, jota ei vielä varmasti tiedetä?
7.     Jos tulisit opiskelijaksi kansalaisopistoon, mille kurssille tulisit?

Irina Häyrinen

1.     Olen Irina Häyrinen, Hammaslahdesta, 47 -vuotias kansalaisopiston liikunnan tuntiopettaja. Tulin Suomeen Venäjältä vuonna 1992. Minulla on suomalainen mies ja 2 aikuista lasta.

Minulla on Pietarista muovi-insinöörikoulutus, jota opiskelin 6 vuotta.

2.     Olen liikkunut pienestä asti, pitänyt yleisurheilusta, juossut ja hypännyt pituutta hyvin, joskus kilpaillutkin. Aloin parikymppisenä harrastaa Pietarissa aerobiciä ja kävin säännöllisesti kerran viikossa tunnilla monta vuotta ja tykkäsin lajista paljon. Tulin suomeen ummikkona sekä tulin raskaaksi heti Suomeen tulon jälkeen, ajattelin että haluan löytää jonkin paikan jossa käydä jumpassa. Meillä Hammaslahdessa oli ylä-asteella Maijan ohjaama tunti.. Kävin iltaisin lenkillä ja näin kun yläasteella ihmiset liikkuu. Kävin aina illalla katsomassa ovesta sisään mitä siellä tapahtuu, mutta rohkaistuin vasta useamman vuoden päästä. Siitä lähtien aloin käydä Maijan tunneilla. Silloin 90-luvulla oli vielä vanhanaikaista ja lapset sai tulla mukaan tunneille. Pojat leikkivät siellä jossain nurkassa ja minä jumppasin ja voimistelin. Olen tosi kiitollinen siellä Hammaslahdessa kaikille, jotka ovat päästäneet minut lasten kanssa voimistelemaan. Mieheni oli aina reissussa ja minulla ei ollut sukulaisia täällä suomessa. Minun oli aina pakko ottaa lapset mukaan.

Kuitenkin kävi niin, että yksi Niittylahden ohjaaja jäi äitiyslomalle ja Pirjo, Pyhäselän naisjaostolla puheenjohtaja sanoi, että sinä aloitat nyt keväällä ohjaamaan Niittylahdessa kuntojumppaa. Minä kysyin, että mitenkä minä lähden ohjaamaan kuntojumppaa kun minulla ei ole minkään näköistä koulutusta! Pirjo sanoi, että kerran sinä siellä kotona olet naisille ohjannut ja kyllä sinä ohjaat Niittylahdessakin. Minä menin kirjastoon ja otin sieltä kaikennäköisiä videoita ja minä ihmettelin sitä mitenkä ohjaajat osaavat puhua ennen liikettä, että ihmiset ovat valmiita seuraavaa liikettä tekemään. Kielikin oli vielä tosi korkea kynnys. Ensimmäisen kerran jälkeen tuntui että ohjaaminen ei ole minun juttu. Minua niin jännitti ja jotenkin oli paha olo ja ajattelin, että minun ohjelma oli niin surkea tai joku tämmöinen… en tiedä. Minä soitin Pirjolle ja sanoin, että minä lopetan tähän. Hän sanoi, että et sinä lopeta. Sinä kyllä jatkat. Kysyin, että kykenenkö minä tähän? Ja hän sanoi, että kykenet. Ja siitä se sitten alkoi... Vuonna 2004 kun minun teollisuusura loppui ja olin 39 -vuotias, mietin onko tämä se työ mitä minun pitää eläkeikään asti tehdä. Minä lopetin sen työn ja menin Islolle erityisliikunnanohjaajakoulutukseen. Sen jälkeen suoritin vielä liikunnan ammattitutkinnon ja pyysin kansalaisopistolta töitä. Sain 6 tuntia työtä ja aloitin kiinteytys-, kunto- ja tehojumppilla.

3.     Nyt minulla on useita ryhmiä ja opetuspaikkoja. Minulla on maanantaina kaupunkiryhmiä Mehtimäen koululla, Vesikossa ja Opistotalolla. Tiistaina olen Rääkkylässä Keski-Karjalan opistolla, jossa opetan Rääkkylän kylällä ja sitten Niemisellä. Minulla on siis kaksi työnantajaa. Keskiviikkona minulla on Kiihtelysvaaralla ja Heinävaaralla tunteja. Torstaina minulla on Karsikon koululla ja Hammaslahdessa. Perjantaina olen Hammaslahdessa. Sunnuntaina olen koko päivän Opistotalolla.  Ryhmiä on monenlaisia tanssillisesta liikunnasta kuntosaliin. 

4.     Mieleen painuneita sattumuksia opistotyöstä on monia, niitä tulee ja menee, ei kaikkia muista. Tänä syksynä Kiihtelysvaarassa sattui, ettei varaston ovi ollutkaan auki ja emme saaneet patjoja pilatestuntia varten. Onneksi minulla oli takakontissa 3 alustaa ja yksi nainen asui aika lähellä ja hän juoksi kotiin ja toi sieltä kaikki patjat mitä löytyi. Kaikilla oli sitten alusta ja kaikki olivat tyytyväisiä.

5.     Vaikka näin paljon teen näitä tunteja, niin kyllä minä joka tunti teen sydämellä, vaikka se olisi viides tunti päivässä. Teen jokaisen tunnin kuin vasta olisin tullut töihin. Ihmiset ovat erilaisia ja joka ryhmässä on oma tavallaan niin kuin aura, en tiedä miten sen selittäisi… jokaisen ryhmän kanssa tulee pikkasen erilainen suhde. Musiikki ja ihmiset tekee paljon. Ja sitten, että saa käyttää omaa mielikuvitusta, jos minulla esimerkiksi ajatus toimii hyvin ja minä keksin esimerkiksi todella loistavan uuden liikkeen tai sarjan, niin se nostaa mielenkiintoa.

6.     No, haluaisin, että esimerkiksi Hammaslahdessa missä on sähköiset ovet olisi semmoinen ovikello, kuin Heinävaaralla, ettei tarvitse ohjaajan aina ovessa seisoa ja odottaa kun seuraava asiakas tulee. Jos joku myöhästyy, voi soittaa ovikelloa ja joku ryhmästä tulee aukaisemaan.  Jos ihminen myöhästyy muissa opetuspaikoissa, hän on oven ulkopuolella... Jotkut kertoivat, että he ovat juosseet koulua ympäri ja yrittäneet vaikka millä tavoin päästä sisään. Se on lisäkustannus, että ei tähän välttämättä lähde kaikki mukaan, mutta se olisi helpotus kaikille.

7.     Joogaan! Ja jos ei liikuntaa lasketa, niin sitten englantia.