Tässä haastattelussa pääsemme tutustumaan kahden eri ainealueen opettajiin, jotka omilla toiminta-alueillaan kohtaavat viikoittain hyvinkin erilaisia ryhmiä ja suuria opiskelijamääriä seudun eri opetuspisteissä.
1. Kuka olet ja mistä tulet?
2. Oma historiasi opistotyössä. Miten päädyit meille?
3. Millainen on työviikkosi?
4. Mieleen painuneita sattumuksia kansalaisopistossa tekemäsi opetuksen varrelta?
5. Miten koet työsi?
6. Mitä sellaista haluaisit kertoa työstäsi, jota ei vielä varmasti tiedetä?
7. Jos tulisit opiskelijaksi kansalaisopistoon, mille kurssille tulisit?
1. Olen Irina Häyrinen, Hammaslahdesta, 47 -vuotias kansalaisopiston liikunnan tuntiopettaja. Tulin Suomeen Venäjältä vuonna 1992. Minulla on suomalainen mies ja 2 aikuista lasta.
Minulla on Pietarista muovi-insinöörikoulutus, jota opiskelin 6 vuotta.
Kuitenkin kävi niin, että yksi Niittylahden ohjaaja jäi äitiyslomalle ja Pirjo, Pyhäselän naisjaostolla puheenjohtaja sanoi, että sinä aloitat nyt keväällä ohjaamaan Niittylahdessa kuntojumppaa. Minä kysyin, että mitenkä minä lähden ohjaamaan kuntojumppaa kun minulla ei ole minkään näköistä koulutusta! Pirjo sanoi, että kerran sinä siellä kotona olet naisille ohjannut ja kyllä sinä ohjaat Niittylahdessakin. Minä menin kirjastoon ja otin sieltä kaikennäköisiä videoita ja minä ihmettelin sitä mitenkä ohjaajat osaavat puhua ennen liikettä, että ihmiset ovat valmiita seuraavaa liikettä tekemään. Kielikin oli vielä tosi korkea kynnys. Ensimmäisen kerran jälkeen tuntui että ohjaaminen ei ole minun juttu. Minua niin jännitti ja jotenkin oli paha olo ja ajattelin, että minun ohjelma oli niin surkea tai joku tämmöinen… en tiedä. Minä soitin Pirjolle ja sanoin, että minä lopetan tähän. Hän sanoi, että et sinä lopeta. Sinä kyllä jatkat. Kysyin, että kykenenkö minä tähän? Ja hän sanoi, että kykenet. Ja siitä se sitten alkoi... Vuonna 2004 kun minun teollisuusura loppui ja olin 39 -vuotias, mietin onko tämä se työ mitä minun pitää eläkeikään asti tehdä. Minä lopetin sen työn ja menin Islolle erityisliikunnanohjaajakoulutukseen. Sen jälkeen suoritin vielä liikunnan ammattitutkinnon ja pyysin kansalaisopistolta töitä. Sain 6 tuntia työtä ja aloitin kiinteytys-, kunto- ja tehojumppilla.
3. Nyt minulla on useita ryhmiä ja opetuspaikkoja. Minulla on maanantaina kaupunkiryhmiä Mehtimäen koululla, Vesikossa ja Opistotalolla. Tiistaina olen Rääkkylässä Keski-Karjalan opistolla, jossa opetan Rääkkylän kylällä ja sitten Niemisellä. Minulla on siis kaksi työnantajaa. Keskiviikkona minulla on Kiihtelysvaaralla ja Heinävaaralla tunteja. Torstaina minulla on Karsikon koululla ja Hammaslahdessa. Perjantaina olen Hammaslahdessa. Sunnuntaina olen koko päivän Opistotalolla. Ryhmiä on monenlaisia tanssillisesta liikunnasta kuntosaliin.
4. Mieleen painuneita sattumuksia opistotyöstä on monia, niitä tulee ja menee, ei kaikkia muista. Tänä syksynä Kiihtelysvaarassa sattui, ettei varaston ovi ollutkaan auki ja emme saaneet patjoja pilatestuntia varten. Onneksi minulla oli takakontissa 3 alustaa ja yksi nainen asui aika lähellä ja hän juoksi kotiin ja toi sieltä kaikki patjat mitä löytyi. Kaikilla oli sitten alusta ja kaikki olivat tyytyväisiä.
5. Vaikka näin paljon teen näitä tunteja, niin kyllä minä joka tunti teen sydämellä, vaikka se olisi viides tunti päivässä. Teen jokaisen tunnin kuin vasta olisin tullut töihin. Ihmiset ovat erilaisia ja joka ryhmässä on oma tavallaan niin kuin aura, en tiedä miten sen selittäisi… jokaisen ryhmän kanssa tulee pikkasen erilainen suhde. Musiikki ja ihmiset tekee paljon. Ja sitten, että saa käyttää omaa mielikuvitusta, jos minulla esimerkiksi ajatus toimii hyvin ja minä keksin esimerkiksi todella loistavan uuden liikkeen tai sarjan, niin se nostaa mielenkiintoa.
6. No, haluaisin, että esimerkiksi Hammaslahdessa missä on sähköiset ovet olisi semmoinen ovikello, kuin Heinävaaralla, ettei tarvitse ohjaajan aina ovessa seisoa ja odottaa kun seuraava asiakas tulee. Jos joku myöhästyy, voi soittaa ovikelloa ja joku ryhmästä tulee aukaisemaan. Jos ihminen myöhästyy muissa opetuspaikoissa, hän on oven ulkopuolella... Jotkut kertoivat, että he ovat juosseet koulua ympäri ja yrittäneet vaikka millä tavoin päästä sisään. Se on lisäkustannus, että ei tähän välttämättä lähde kaikki mukaan, mutta se olisi helpotus kaikille.
7. Joogaan! Ja jos ei liikuntaa lasketa, niin sitten englantia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti