Aikuiskoulutukseen osallistumista on selitetty ympäristötekijöillä, yksilötekijöillä ja näiden vuorovaikutuksella. Yleisimmin mainittu ympäristötekijä on kansalaisopistojen kurssitarjonta, jonka koetaan olevan enemmän naisia houkuttelevaa. Osallistuminen Zumbaan, pitsinnypläykseen tai akvarellimaalaukseen vaatii mieheltä tosi kovaa pokkaa, kun naiset jonottavat jopa ryhminä näitä opiskelemaan.
Miehet kyllä opiskelevat, mutta pääsääntöisesti ’miehisiksi’ miellettäviä teknisiä ja käsillä tekemistä vaativia aineita. Miesten osuus on suuri sellaisissa aineissa kuin filosofia, puutyö, soitinrakennus, ohjelmointi ja kielisoittimet, kun taas opiskelijoista enemmistö on naisia, kun aiheena ovat lasityöt, kodin kukat ja kasvit, kuvataide tai keramiikka. Mielenkiintoinen piirre kansalaisopistossa on se, että miehet ovat hitaampia ilmoittautumaan, eli useimmat suositut kurssit ovat jo täynnä (naisia) siinä vaiheessa, kun mies rohkaistuu vasta parin päivän kuluttua ilmoittautumaan.
Opistojen suunnittelurakenteet ja reunaehdot ovat osasyynä naisia suosivaan tarjontaan. Koska kurssit pitää saada ”myytyä”, on varminta toteuttaa niitä, joille kokemuksen mukaan on kysyntää. Samalla tavalla viime vuonna osallistuneet (eli pääasiassa naiset) tuovat omia kurssitoiveitaan esille, jolloin tarjonta uusintaa itseään vuodesta toiseen. Upouusi miehille suunnattu kurssikokeilu on opistolle taloudellinen riski, toisin kuin takuuvarma naisvaltainen viimevuotinen suosikkikurssi.
Ongelma on myös usein se, että suurin osa kurssien suunnittelijoista ja ohjelmien sekä esitteiden kirjoittajista on naisia, jolloin sekä aiheet, toteutustavat, opetusohjelmat ja jopa kurssiesitteetkin puhuttelevat enemmän naispuolisia opiskelijoita. Opistojen esitteissä vilahtelee siten helposti kuvituksena kukkasia ja tätipainotteisia ryhmäkuvia iloisista virkkaajista.
Myös valtakunnalliset aikuisopiskelun ilosanomakampanjat sortuvat usein samaan ongelmaan. Esimerkiksi aikuisopiskelijan viikon logossa oli vuonna 2008 kolme söpöä kukkaa. Koko kansaa opintielle villitsemään kehitetyn Opintoluotsi-koulutustietopalvelun (www.opintoluotsi.fi) tunnukseksi valittiin lentävä lehmä(!). Tällainen markkinointimateriaali ei välttämättä innosta raavaita miehiä opintielle ja koulutustiedon lähteille.
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti